Swipe to switch between stories

Lue lisää

Puolikunnossa vai ylikunnossa?

Olen ihminen, jonka on vaikea määritellä kipeyden astetta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, etten joudu sairastuvalle kuin kerran, kaksi vuodessa, ja silloin on kyse sitten jo vähän rajummasta kuumeesta tms. Armeijassa vahvistui jo kotona oppinani tapa olla valittamatta turhista ja ilmeisesti olen syönyt hiekkalaatikolla tarpeeksi koirankakkaa, sillä vastustuskykynikin on mitä mainioin. Nyt mulla on ollut koko viikonloppu nenä vähän tukossa ja kurkku kipeänä. Lauantaina suurimmat oireet menivät aamuteellä ohitse, ja salihommat sujuivat normaaliin tapaan. Eilen lätkämatsissa huomasin kuitenkin jo ensimmäisessä erässä, ett…

Lue lisää

Kohti Cooperia

Kuusi viikkoa sitten tein itselleni treeniohjelman. Harjoitusvihkoon kirjoitin suunnitellut ja suoritetut treenit ja välillä ajatuksia siitä miltä tekeminen on tuntunut. Ennakkoon suunnittelu on ehdoton edellytys sille että mä saan yhtään mitään aikaan, eikä sekään aina takaa onnistumista. Nyt kun selaan vihkoa taaksepäin, oon aika tyytyväinen siihen mitä näen. Toki olen jättänyt väliin melko säännönmukaisesti yhden harjoituksen joka viikko, mutta tehtyjen treenien määrä on kuitenkin huomattavasti isompi. Miksi treenejä on jäänyt väliin? Muutamaa sosiaalisen elämän väliintuloa huomioimatta syy on aina ollut työn aiheuttam…

Lue lisää

I CAN DO IT.

Hei taas! Jos luit ensimmäisen kirjoitukseni tähän blogiin, muistat varmaan sanat joilla itseäni kuvailin. Tässä kirjoituksessa avaan enemmän nykyistä treeniohjelmaani ja samalla varmaan huomaat mitä tarkoitin sanoilla saamaton vätys. Tästä blogihommasta innostuneena (ja koska elän siinä illuusiossa että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty) kävin kuun vaihteessa ostamassa kirjakaupasta uuden vihkon treeniohjelmaa varten. Se on hieno, siinä on tyttö supersankariasussa ja kannessa lukee caps lockeilla I CAN DO IT. Siihen laadin hienon taulukon tulevien kuuden viikon harjoituksista, viikko per aukeama, omat sarakkeet suunnit…