1. Voittajan filosofia

Fenix-linnun tarinassa lintu kärtsäs, mutta nousi tuhkastaan. Ikaros puolestaan lensi liian lähelle aurinkoa, kärtsäs ja delas.

Ikaros oli idiootti! Itse nousin tuhkasta delfiinin muodossa: bourdieulaisittain vaihdoin kilpailun kenttää akateemisesta “uintikenttään” ja koska samalla downshiftasin, minun ei tarvitse kilpailla muita, kuin itseäni vastaan. Vaikka häviäisin, voittaisin. Voitan siis joka tapauksessa.

2. Tieteellistä uintia

Rautainen kuva.

Allaolevalla  yksinkertaisella kaavalla saamme laskettua, että voimantuoton ja uintitekniikan virheiden vaikutuksen kasvaessa, uidessa kasvaa lähinnä hukkaan menevän voiman määrä. Esimerkiksi, etenkin vajaa vuosi sitten, väärin suuntautunut vetoni ei vienyt ainoastaan eteenpäin, vaan osa voimasta pumppasi kroppaa ylös-alas tai sivusuuntaan.

Kuten yllä kirjoitin, kilpailen kuitenkin vain itseäni vastaan ja siksi voitan väistämättä. Ajattelin jatkaa voittokulkuani sen aikaa, kun vielä tässä sätkin. Tätä silmälläpitäen hankin 2015 helmikuussa ensimmäisen uintilisenssini, Uimaliiton Blue Card A:n. Ilmoittauduin myös ensimmäisiin kisoihin, Simmis Arena -uinteihin 50 metrin rinuliin. Arena-uintien kotisivu ja uusi tunnusbiisi. Alla kilpailukutsu.

Simmis Arena -uintien kilpailukutsu (2 starttiani ympyröity).

Luokittelukelpoisuuden yhdeksi ehdoksi mainittiin kyky uida selkää. En ollut kohtauksen jälkeen eli yli kymmeneen vuoteen uinut selkää kertaakaan, uinnin kaartumisen ja vammautumisriskin vuoksi. Uimaliiton Kati ehdotti asiaa myös ollessaan Märskyssä ja kelasin, että WTF, kokeillaan. Alkuun pelkkiä potkuja, sen perään mukaan käsivedot. Ei siitä ekalla kerralla tullut mitään, mutta seuraavalla kerralla hiffasin, että viis tekniikasta ja senkun vaan kiskoo käsillä. Viuh, 25 metriä ja toinen. Ihan jees, en ole uinut selkää varmaan ikinä ja nyt rampana. Pulmaksi selkäuinnissa osoittautui vinoon uimisen lisäksi se, että rataköysien lisäksi törmäsin kumpaankin päätyyn. Way to go!

3. Vesijuoksu

Bloggaajatapaamisessa joulukuussa 2014 Urheiluhallit tarjosi minulle Omaohjaaja-vesijuoksutunteja, eli vesijuoksutunteja, joissa on oma ohjaaja. En ollut aiemmin ajatellut vesijuoksua, mutta se osoittautui loistavaksi tavaksi korjata oikean jalkani virheellisiä liikeratoja ja kehittää pitkään uinuneita hermoratoja. Ohjaajaksi tullut Kirsi on loistava ohjaaja, taustallaan mm. useita räpyläuinnin SM-kisoja, omakohtainen pitkä jalan kuntoutusprosessi ja ties mitä. Kirsi antoi listan liikkeistä, joita teen aina uinnin yhteydessä.

Vesijuoksu täydentää hierontaa, koska vedessä voi tehdä paljon asioita, joita kuivalla maalla ei voi ja vastaavasti hieronnassa voi esimerkiksi tarkkailla tarkemmin liikeratoja. Kirsin vinkit uintitekniikasta ja potkuharjoitteet ovat nekin olleet omiaan.

Innostuin erityisesti vesijuoksuhanskoista. Niillä saa hämmästyttävän otteen veteen vesijuoksussa ja lisäksi niitä voisi käyttää uintitreenissä lättärien korvikkeena.