50 metrin rinuli oli lopulta ainoa lähtöni kisoissa. Tässä kirjoituksessa kerron kisakokemukseni varsin teknisesti, kronologisessa järjestyksessä. Kenties pidemmin tulevassa Uinti-lehdessä.

Kisakokemus yleisesti

Toiset kisat itselle ja ensimmäiset arvokisat, ensimmäiset kisat muualla kuin kotoisassa treenihallissa Märskyssä. Kisanäyttämö Espoonlahden halli oli jaettu kahteen 25 m osaan, joista toinen lämmittely- ja toinen kisa-allas. Vammaisten lämmittely tapahtui kisa-altaan ykkösradalla.

Odotin omaa lähtöäni kilparadan päässä ja näin aitiopaikalta useampia NSM-eriä höystettynä avustajanani olleen Simmiksen joukkueenjohtajana toimineen Hely Kilpeläisen kommenteilla. Tämä oli Simmiksen hermokeskus ja onnenpotku kaltaiselleni harrastelijalle. Kuvassa vilisi Suomen ja Simmiksen kovimpia uimareita: sillä hetkellä altaassa olivat Simmiksestä mm. 100 metrin selärissä Helyn tytär Viola, 200m selärissä Niki Karlsson ja viestijoukkueita.

Oma lähtö

Kisapäivänä, viime hetkellä itse altaalla, tein nopean muutoksen kuukausia viilattuun kisataktiikkaani: ilmenneiden pulmien vuoksi päätin tyytyväni minimitavoitteeseeni, eli hyväksytyn ajan saamiseen. Hyvän ajan saaminen oli vasta toissijainen tavoite. Syynä olivat vammaisuinnin säännöt, joiden mukaan pelkkä sijoitus takaa osallistumisoikeuden VSM-kisoihin vuodeksi eteenpäin. Se oli tärkeämpää.

Käytännössä taktiikan viime hetken muutos merkitsi, että luovuin vauhdinjaosta. Pidin saman nopeuden alusta loppuun, enkä suunnitelman mukaan nostanut nopeutta toisella kaksfemmalla. Ennen taktiikan muutosta tarkoituksena oli oli uida eka kaksfemma rennonkovaa suhteellisen pitkällä liu’ulla, saapuen käännökseen riittävän freesinä pystyäkseen uimaan toisen kaksfemman täysillä.

No, nelosta meni alusta loppuun ja olin hyvissä tarkkailuasetelmissa maaliin saakka, kolmesta pääsyystä sen lisäksi, että olen hidas:

1) Olen hidas lämpiämään; alkuverrassa kroppa oli horroksessa, enkä saanut sitä heräämään, koska

2) lämmittelyn ja startin välinen aika venähti liki pariin tuntiin, minkä otan omaan piikkiini. Vammaisten lämmittelyaika kilpa-altaassa päättyi, enkä kehdannut mennä jatkamaan lämmittelyä terveiden verra-altaaseen, jarruttamaan muita.

3) Lämmittelyn aikana lähdössä ilmeni yllättävä pulma, joka altistaa hylsylle ja jouduin siksi kokeilemaan uutta lähtöasentoa lennosta.

Näistä kolmesta syystä päätin vain uida varmistellen. Ennen kisoja asettamani minimitavoite oli saada hyväksytty suoritus. Kisan jälkeisenä aamuna alkoi kuitenkin itseruoskinta: uintini oli heikko esitys, olen surkea, kisat menivät penkin alle, aika junnaa paikoillaan jne. Ehkä olisi vain pitänyt lämmitellä kunnolla?

Toisaalta: saavutin ensisijaisen ensisijainen tavoitteeni. Olin hidas suhteessa muihin, mutta rikoin oman ennätykseni. Kannatti varmistella, koska pärjäsin sijoituksissa muiden hylkäysten vuoksi. Terveiden lämmittelyaltaaseen en SM-kisoissa menisi vaikka voisin valita uudelleen, koska olisin ollut muiden jarruna.

Simmiksen nettisivulla tiivistettiin olennaisin: ”Vammaisuinnissa Perttu Salmenhaara teki arvokisadebyyttinsä ja olisi päässyt illan finaaliin. Tällä kertaa finaali jätetään väliin, mutta tavoitteena on uida Märskyn kotikisoissa finaaliin.”