Aiemmassa blogipostauksessani kerroin ensimmäisestä omaohjaustunnistani ja niistä haasteista, joita sekä omaohjaajani että uintikerhoni ohjaaja ovat uimisessani ja etenkin vapaauintitekniikassani havainneet.

Tapasin omaohjaajani Kirsin hiljattain toista kertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen olo oli ollut kieltämättä jopa hieman lannistunut ja epävarma: tuntui, että en ohjeista huolimatta aivan hahmottanut omia virheitäni. Toinen tapaaminen sujuikin jos sitten paljon paremmin! Jatkoimme aluksi toistamalla ekalta kerralta tuttuja harjoituksia, joissa korostuivat mm. liuku, vartalonkierto sekä uintirytmi. Näiden kautta pääsimme pureutumaan tekniikkaani hieman syvemmin. Sain myös kuulla, että vartalonkierto sekä potkut sujuvat jo varsin mallikkaasti, eikä uintiasennossanikaan ole enää paljon korjattavaa.

Sen sijaan aiemminkin kommentteja saanut käsivetoni ei edelleenkään ollut teknisesti kohdillaan: Kirsi huomasi, että vedän käsivedot aina liian pitkälle taakse, ns. loppuun asti. Tämä puolestaan johtaa siihen, että käsivedon palautusvaihe aiheuttaa ylimääräistä rasitusta olkapäälle eikä käsi välittämättä osu veteen oikeassa linjassa. Less is more: toisin sanoen minun pitäisi nyt keskittyä siihen, että lopettaisin vetovaiheen aiemmin ja että nostaisin käden rennosti ylös vedestä kainalon vierestä ja kyynärpää korkeana.

Luulen, että viime aikojen kommenttien pohjalta minulle on nyt vihdoin alkanut muodostua aiempaa kokonaisvaltaisempi käsitys siitä, mitä teen uidessani väärin. Haastavampi homma on kuitenki vasta edessä: nyt pitäisi onnistua totuttamaan oma kroppa uudenlaiseen (eli siihen oikeaan) tapaan uida.

Vaikka puolet omaohjaustuntini ajasta menikin erilaisten vapaauintiharjoitusten tekemiseen, ehdimme myös käydä läpi perhosuinnin tekniikkaa ja tehdä muutamia harjoituksia siihen liittyen. Perhosuinnissa koen olevani vasta aivan aloittelijan tasolla, vaikka uimmekin sitä jokaviikkoisessa uintikerhoissani säännöllisesti. Omaohjaustunnilla emme vielä päässeet kunnolla kokonaissuorituksen viilaamiseen, mutta muun muassa räpylöiden kanssa suoritettujen vedenalaisten delfiinipotkuharjoituksien sekä yhden käden uinnin kautta loimme jo hyvää pohjaa seuraavaa tapaamiskertaa varten.