Mikä yhdistää useita Rion uinnin olympiamitalisteja, lukuisia ME-uimareita, monia uinnin euroopanmestareita, uinnin ja triathlonin maajoukkueita, satoja kilpauimareita ja kymmeniä seuroja ympäri maailman ja tennishuippu Maria Sharapovaa?

”Piilossa oleva treeniparatiisi,” kuten Sharapova asian muotoili ollessaan WTA-rankingin kakkonen.

Keskellä thaimaalaista maaseutua, kumipuuplantaasien keskellä, erinomaisen hotellin ympärillä on lentokentän kokoinen urheiluresortti Thanyapura. Sen suorituspaikat kelpaisivat olympialaisiin liki lajissa kuin lajissa ja siksi monet olympiaurheilijat ja maajoukkueet leireilevät täällä.

Ruotsalaisen Topphälsa-lehden päätoimittaja Pamela Andersson puolestaan kertoo Thanyapurasta viisikymppisen syöpäsairaan näkökulmasta. Andersson jatkaa toisaalla: "It's amazing, it almost gives you a religious feeling. The reputation of Thanyapura in Sweden are growing. People are curious about this place". Maine ei Pohjoismaista kasva vain Ruotsissa, sillä myös tanskalaisia ja suomalaisia huippu-uimareita on harjoitellut Thanyapurassa.

Thanyapura on kuin tulevaisuudesta tullut high tech -minikylä, jonka erottaa muusta maailmasta loputon kumipuuplantaasien metsä. Urheiluhotellin lisäksi alueella aivan stadionien, kenttien ja hallien vieressä oli mm. koulu. Resortin työntekijät asuivat allasstadionin yhteydessä olevissa asunnoissa. Aamuvarhaisella ihmiset kävelivät töihin, koululaisilla ja muilla oli uintitunteja, iltapäivisin koululaiset hilluivat resortissa ympäriinsä. Iltapäivän mittaan auringonpaahteen hellittäessä radoille ilmaantui yksittäisiä kilpauimareita, triathlonisteja ja muita. Iltaisin oli Thanyapura Swimming Academy’n treenit, samaan aikaan kun ravintolat ja baarit alkoivat täyttyä.

Alueen parhaisiin lukeutuvilla, palkituilla ravintoloilla oli valmius palvella suuriakin joukkueita ja ruokalistoihin oli merkitty kunkin annoksen proteiinit, hiilihydraatit ja muut grammoissa. Näitä ruokia on tennisässä Maria Sharapovan ja ME-uimarin, olympiavoittaja Federica Pellegrininkin kelvannut mässyttää.

Myös kaltaiselleni uintituristille tämä oli nappipaikka. Yksityistunneilla aina aamuyhdeksältä coach Charly opetti tekniikoita, uudenlaisia harjoitteita ja sovitti niitä Simmiksen Aleksin tekemiin ohjelmiini. Kaikki lajit käytiin läpi, myös perhonen, jota en uskonut pystyväni koskaan uimaan. Pysyin pinnalla ja saatoin jopa liikkua eteenpäin… mutta jostainhan pitää aloittaa. ”Optimise your potential,” kuten Thanyapuran motto kuuluu. Sitähän tämä oli. Iltaisin kertasin aamupäivällä opittua joskus uintistadikalla, joskus parinkymmenen metrin sivualtaassa, johon pystyi astumaan melkein suoraan hotellihuoneen ovesta.

Iltaisin samaan aikaan uintiakatemia piti treenit pääaltaalla. Niitä veti paikan uintipäävalkku, lukuisia uimareita ja triathlonisteja MM-, olympia- ja paralympiamenestykseen ja ME-tuloksiin valmentanut Espanjan uintimaajoukkueen entinen päävalmentaja Miguel Alvarado Lopez. ”Niranjan on seuraava paralympialaisvoittajani,” Miguel sanoi viitaten juuri altaasta nousseeseen Niranjan Mukundaniin, parauinnin moninkertaiseen nuorten maailmanmestariin. Hetken mielijohteesta Miguel teki haastattelupätkän, jossa käytännössä Niranjan haastatteli minua siitä, millaista Thanyapurassa on ja millainen valmentaja on coach Charlie. Alla maailmanmestari Niranjan oikealla, vasemmalla Simmiksen paita.

Mukundanin harjoitteluseurana Thanyapurassa kävi mm. Rion olympialaisten pronssimitalisti, moninkertainen euroopanmestari Tanskan Mie Østergaard Nielsen. Kiva oli kuulua piireihin se pakollinen 15 minuuttia…

Allasalueella oli varsin kiinnostavia teknisiä ratkaisuja: esimerkiksi, kun Suomessa ja yleensäkin kauempana päiväntasaajalta altaita tarvitsee usein lämmittää, Thanyapurassa niitä piti jäähdyttää. Päivittäin, tuntitolkulla. Tämä tapahtui ihmisenkorkuisilla vesitykeillä, jotka ottivat altaasta vettä ja suihkuttivat sen takaisin. Ilmassa vesisuihku hajosi sumuksi ja jäähtyi. Idea on hieman samankaltainen kuin lumitykeissä; allaolevassa kuvassa on 50 metrin allas ja mittakaavamies. Aika massiivista puuhaa.

Altailla oli muutakin, mihin ei Suomen halleissa törmää: esimerkiksi kaikki kisoissa tarvittavat sähkövedot olivat altaan rakenteissa. Näin vältetään johtoviidakko, joka kisoissa täyttää mm. Märskyn ja kaikkien muidenkin hallien lattiat. Allaolevan kuvan kaltaiseen töpseliin vain vaikkapa tuon radan ajanottopaneelin piuhat ja siinä kaikki. Suomipoika katsoi suu auki kaikkea tätä.

Allasalue oli viimeisen päälle high-tech. Öisin vesitykkien suihkut, pääaltaan valtavat punaisina hohtavat digitaalikellot ja 30-metriset valonheitintornit keskellä viidakkoa olivat surrealistisen upea kokonaisuus.

Myös ukkonen oli surrealistinen kokemus. Sadepilvet valuivat vuorenrinnettä alas kuin Dalin kellot ja sade sai altaat tulvimaan yli.

Kymmenen päivän päästä palasin Stadiin uutena delfiininä. Pitänee joskus käydä käyttämässä tähteeksi jääneet aurinkorasvat ja mikäs siinä treenatessa pari kertaa päivässä, kun altaaseen pääsee dyykkaamaan suoraan kotiovesta. Voisikohan Märskyn halliin rakentaa asuntosiiven…