Tavoitteeni on osallistua vammaisten SM-kisoihin syksyllä 2015. Sitä varten tarvitsen ensin vammaisluokituksen, jonka Suomen Uimaliitto tekee (ks. http://www.uimaliitto.fi/uinti/vammaisuinti/ (käyty 17.2.2015). Toiseksi minun tulee alittaa tämän luokan kisaraja lajissa tai lajeissa, joihin pyrin osallistumaan.

Helmikuun alkupuolella Simmiksen Aleksi ja Uimaliiton vammaisuinnin valmennuspäällikkö Kati kävivät katsomassa yhden treenikertani; Aleksi ohjelmieni tekijän näkökulmasta, Kati luokittelumahdollisuuden kannalta.

Kuva 1. Märsky

Sain Katilta ja Aleksilta hyödyllisiä ohjeita uintitekniikkani kehittämiseen. Suljetussa lippuäänestyksessämme ensisijaiseksi tavoitteeksi nousi yksimielisellä päätöksellä vetopituuteni kasvattaminen vaparissa. Vaparin pulmiksi äänestimme 1) vajaan vartalonkierron 2) heikon potkuvoiman. Ratkaisuehdotukset liittyivät ensisijassa pään asentoon ja sen liikkeeseen.

Pulman 1 ratkaisuksi ehdotettiin, että kun siihen asti olin koko ikäni hengittänyt vain oikealta puolelta, niin alkaisin hengittää molemmilta. Näin vartalo kiertyisi tehokkaammin puolelta toiselle. Olin aluksi skeptinen, oppiiko vanha delfiini uutta temppua, mutta aloin samantien harjoitella – aluksi vain kääntämällä päätä ilman hengityksiä. Jokainen junnuhan tekee saman, minä olin vain vähän vanhempi.

Pulman 2 ratkaisuksi ehdotettiin katseen suuntaamista suorempaan kohti pohjaa ja vähemmän eteen, jolloin jalkani saattaisivat nousta tarvittavat sentit ylöspäin ja muuttua perässä laahaavasta ankkurista eteenpäin työntäviksi. Myös katseen suuntaaminen pohjaan on aivan perustekniikkaa, olin vain lipsunut siitä. Tietenkin suurin pulma on potkun heikkous, jota vastaan on käyty eri keinoin; liki 10 vuotta ruokavaliolla ja voimaharjoittein ja 2014-2015 alkaen myös  hermoratoja aktivoimalla ja liikeratoja korjaamalla (hieronta ja seuraavassa blogimerkinnässäni mainittava vesijuoksu).

Askeesin vastapainoksi olen kehittänyt eri maiden keittiöitä yhdistelevän ruokalajin, bratwurst-wokin. Se nautitaan kokikseen miksatun St Elmo-valkoviinin kera. Pekonikuutioiden ja juuston lisääminen annokseen on suotavaa.

Kuva 2. Bratwurst-wok.

Seuraava uintikerta meni samalla vetopituudella kuin ennenkin, mutta noin viikon sairastelun jälkeen alkoi tapahtua: vetomäärät putosivat tekniikan korjaamisen myötä. Elaboroidakseni: sen kummempia yrittämättä sivusin enkkaani vetojen vähyydessä ja ylitin sen vain yhdellä vedolla uidessa hitaimmalla ykkösnopeudella, mitä myöskään ei ole aiemmin ykkösellä tapahtunut. Alitin enkkani kahdella seuraavalla kerralla ja tein enkan viiskymppisen paluumatkalla, jossa vetojen määrä on aiemmin noussut pilviin. Sivusin samaa vetomäärää seuraavallakin kerralla kahdesti. Aika vaikea mököttää, etenkin kun samalla muistelee, millaista ryhmää Valtsikassa oli ja kuinka vaikeavammatuminen pelasti minut tuosta valtionhallinnon broilerikasvattamosta.

Kuva 3. Emile Dolpheim iloitsee.