Ruoka on teema, jolta ei urheilublogeja lukiessaan voi välttyä. On kyseessä sitten juoksemiseen, kehonrakennukseen tai oikeastaan mihin tahansa lajiin keskittyvä blogi, kuuluu ruokavalion ja urheiluun sopivien tankkausvinkkien esittely blogien vakioaihepiiriin, josta jokaisella kirjoittajalla tuntuu olevan jotain sanottavaa.

Itse olen intohimoinen kokki, jolle ruuan valmistaminen ja nauttiminen hyvässä seurassa on äärimmäisen tärkeää. Syön monipuolista ja terveellistä kasvisruokaa, ja viime vuonna elin joka toisen kuukauden pelkällä vegaaniruokavaliolla. Tänä vuonna haaste jatkuu – tosin tällä kertaa koetan pitäytyä pelkässä vegaaniruuassa kuukaudesta riippumatta. Rakastan muun muassa tofua, pähkinöitä ja avokadoja yli kaiken, joten en edes vegaanikausillani ole joutunut olemaan nälissäni hetkeäkään tai kokenut ravinnonsaantia ongelmallisena.

Mutta vaikka elänkin omasta mielestäni tyypillistä Pertti Perustallaajaa terveellisemmin, en ole koskaan oppinut kunnolla suunnittelemaan syömistäni urheilun mukaiseksi. Olen testannut proteiinipirtelöitä, erilaisia palautusjuomia ja energiageelejä useampaan otteeseen, mutta pidemmän päälle niiden käyttö alkoi tuntua väkinäiseltä ja kyllästyin niihin nopeasti. Ravintoterapeutit olisivat varmasti myös kauhuissaan siitä, että etenkin aamuisin urheilemaan lähtiessäni en yleensä syö ennen urheilua mitään. Urheilun jälkeen olenkin sitten äärettömän nälkäinen: uinnin jälkeisiltä kauppareissuilta mukaan saattaa tarttua yhtä sun toista.

Kasvissyöjänä ja etenkin nyt vegaanina minun tulisi varmasti kiinnittää enemmän huomiota proteiininsaantiin. Toisaalta urheilu on minulle ensisijaisesti keino pitää yllä hyvää fiilistä ja arjessa jaksamista, enkä esimerkiksi koeta tavoitteellisesti kasvattaa näkyviä lihaksia. Uskon, että tunnen oman kroppani sen verran hyvin, että osaan jo tulkita, millaista ravintoa milloinkin tarvitsen: syön silloin, kun on nälkä ja sitä, mitä tekee mieli. Kun perusruokavalio on kohdallaan ja olo on reipas, en usko, että harrastelijaurheilijan tarvitsee ottaa ylimääräistä stressiä syömisestä tai syömättömyydestä.