Tässä kirjoituksessa vedän yhteen vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen kisakokemukseni, kaikki Märskystä. Kohdallani kolmet kisat muodostivat kokonaisuuden: Simmis-uinnit 23.1 (pitkä rata) olivat tuloksellisesti askel taakse molemmilla vakiomatkoillani, mutta analyyttisen itseruoskinnan ansiosta niistä seurasi maaliskuussa kaksi askelta eteen. Lyhyen radan HSS-cupissa 13.3. ja pitkän radan VSM-kisoissa 26-27.3 rikoin kaikki omat ennätykseni. Detaljeja aikoineen ja kehityskäyrineen löytyy Uimaliiton OctoOpen-palvelusta.

Mutta alla ensin askel taakse pitkällä radalla. Askel, joka ravisti hereille.

1. Simmis-uinnit 23.1.

Kisojen tunnelma oli loistava. Oma treenihalli lämmittelyaltaineen oli läpeensä tuttu. Vuosittaiset Simmis-uinnit ovat yhdet Suomen suurimmista uintikisoista. Halli oli niin täynnä kisaajia, että ihmisiä pelastautui jopa hyppytorniin. Heidät kuulutettiin matkojensa lähtöihin kohteliaasti: ”Uimarit, tulkaa alas hyppytornista. Kävellen, ei saa hypätä, kiitos.”

Omista kisamatkoistani molemmat menivät surkeasti, mikä oli kuitenkin koko kisojen ja tämänkin tekstin pihvi.

Rinuli oli ehkä raskain (ja hitain) koskaan uimani. Vaparissa kokeilin kisoissa ensi kertaa uutta vauhdinjakotaktiikkaa, joka sekin epäonnistui.

Uinnit videoitiin ja vaikka videot ovat itselle aina rankkaa katsottavaa, kehittymisen kannalta on olennaista nähdä omat tekniikkavirheensä. Todellisuus ei aina ole kaunista, mutta se on pystyttävä kohtaamaan, jos haluaa kehittyä. Tekniikkavirheet on paikannettava, eikä se tapahdu kirjasta lukemalla. Esimerkiksi vaparissa vasen käsi laahaa, koska hermoradat ovat hajalla ja saan aivoihin väärän infon käden asennosta. Kyynärpää tuntuu korkealta, vaikka se laahaa vettä.

Simmis-uinneista jäi nälkä ja hyvä niin: aiemmin oikeaan jalkaani paikannettu pääpulma osoittautui tässä uinnissa todella paljon hidastavaksi ja tajusin, että siitä oli päästävä eroon. Aloin hommiin. Sain hierojani ja valmentajani samaan aikaan Märskyyn arvioimaan potkua. Palautteen pohjalta maaliskuussa rikoin rinulin ennätykseni keskittymällä voiman sijasta tekniikkaan. Innostuin surkeista uinneistani, koska syitä saatiin selville ja sen pohjalta tiesin, mitä asioita tulee kehittää eniten. Toki haasteen edessä saa vapaasti myös luovuttaa, kuin surkimus.

2. HSS-cup 2 13.3.

Lyhyen radan HSS-cup 2 oli kenraaliharjoitukseni maaliskuun VSM-kisoihin. Kisakokemusta aloittelijalla oli jo sen verran, etten mokannut kuin puolet asioista. Tiesin jo millainen kisatilanne on, ja pystyin keskittymään omaan uintiin ja sen tekniseen suorittamiseen.

Lämmittelin alustavasti ennen hallille lähtöä, että veri kiertää ja niin kroppa kuin mielikin ovat hereillä. Hallilla tein vain lyhyen alkuverran, koska kone tuntui olevan jo käynnissä ja tiesin, mihin uinnissa pyrin. Lämmittelemässä oli myös oikeita kilpauimareita, joille oisin ollut jarru.

Simmis-uinneista ja aiemmista kisoista olin oppinut niin vaparin vauhdinjakoa kuin rinulin potkutekniikkaakin. Tavoitteena oli omat lyhyen radan enkat molemmissa, sijoitus on mulle aina yhdentekevä.

3) VSM-kisat 24.-28.3.

Simmiksen isännöimät kisat olivat Uimaliiton korkean profiilin 110-vuotiskisat, joista enemmän täällä. Simmiksen kuvagalleria kisoista löytyy täältä.

Itselläni oli kaksi tavoitetta: 1) hyväksytyt ajat ja 2) omat enkat pitkässä altaassa. Rinuli oli lauantaina ja vapari sunnuntaina.

Toistin HSS-cupin lämmittelyrutiinit kumpanakin päivänä ennen hallille lähtöä. Hallilla menin verraamaan terapia-altaaseen, koska lyhyys ei haitannut lainkaan tekniikan viilaamisessa, saati vaparin räjähtävissä verravedoissa. Rinulin kisapäivänä tein näitä jo seuraavan päivän vaparia silmälläpitäen.

Rinulin kisauinti tuntui aika vakiolta, uin puolitäysillä tekniikkaan keskittyen. Itselle jo tuttuun tapaan puolivälissä matkaa selostaja alkoi kertoa maaliintulleiden aikoja. Noustessani altaasta, toimitsija tuli onnittelemaan uudesta Suomen ennätyksestä vammaluokassani SB7. Ihmettelinkin maaliintullessa, miksi kaikki hurraavat, mutta kuuluttaja oli siinä pärskiessäni hehkuttanut näin. Kuunnelkaa, kun kansa hurraa parhaudelleni.

Sunnuntaiaamuna Simmiksen Hely kysyi respan tiskillä, miten meni eilen. Ensin sain pidettyä pokan ja sanottua coolisti ”joo tein SE:n.” Heti sanottuani sen repesin jumalattomaan virnistyshekotukseen.

Sunnuntain kisapäivän aamu oli maaginen. Olin herännyt aikaisin ja kun samana yönä siirryttiin kesäaikaan, olin aloittanut lämmittelyn keskellä yötä ja nukkunut aika vähän. Starttini oli päivän ensimmäinen ja odottaessani 5 minuutin kuluttua olevaa lähtöä, toimitsijat saapuivat paikalle. Ei sitä fiilistä voi kuvailla.

Uin vinstan vaparin varman päälle nelosta ja tein oman ennätyksen. Tähän oli hyvä lopettaa vuoden VSM-projektini. Tämän jälkeen kakkoskotinani pitämäni Märskyn ovet sulkeutuivat minulta lokakuuhun saakka remontin takia.