Pitkänperjantaina olivat ensimmäiset kisani, Simmis Arena -uinnit Märskyssä. Aiemmin olin käynyt jopa yhden kerran aikaisemmin katsojana, HSS-cup kakkosessa Märskyssä pari viikkoa aiemmin. Nyt tavoitteena oli saada ensimmäinen virallinen aika ja kisakokemusta. Virallisestihan olen ollut vaikeavammainen vuodesta 2004, mutta uinnissa luokitusta ei vielä ole. Alun perin menin Simmiksen uintikursseille 2014 harrastamaan ainoaa liikuntamuotoa, joka sujui liki samoin kuin terveenä, mutta hurahdin uintiin ja kun kurssien vetäjä tokaisi, että kokeilepa VSM-kisoja, niin hurahdus vain paheni ja suunta on kisoihin, askel askeleelta. Treeniohjelmia olen uinut systemaattisesti liki vuoden ja nämä uinnit olivat ensimmäinen kisapuolen askel. Kisoissa oli tuhansia lähtöjä ja mukana Pikkaraista ja Seppälää, mutta omasta vinkkelistäni olennaista oli vain oma uinti.

1. Valmistautuminen

Simmiksessä pitämiensä tekniikkakurssien jälkeen sir Aleksi teki marraskuun paikkeilla rinuliohjelman, jonka olin uinut kisoihin mennessä ehkä 20-30 kertaa. Kisaa edeltävällä ja kisaviikolla otin yhteensä kolme privatuntia, joilla Aleksi kertoi myös käytännön ohjeet aina kisaa edeltävästä syömisestä ja verrasta mm. siihen, että lähtöjen välissä on 25 sekkaa ja että maaliin tullessa pitää pyrkiä lyömään kädet ajanottotaulusta läpi. Lähtöä ja alun läpivetoa treenattiin myös.

Hiilareiden tankkauksen aloitin etuajassa edellisenä päivänä syömällä sairaasti mäkkärin antimia. Kisapäivän aamupäivällä tukevasti pastaa ja iltapäivällä hallille.

Verrasin kolmisen hunttia hyppyaltaassa, jossa oli ehkä Malmin hallin verran 25 m ratoja.  Samalla pystyi treenaamaan lähtöjä, joita sain ehkä 3-4 (lähden vedestä). Nää oli mun ekat ikinä autenttisesta asennosta.

2. Kisa

Neljäs tai viides ikinä oli sitten kisamatkan lähtö. Tekniikka ja taktiikka oli käyty huolellisesti läpi: taktiikkana oli uida noin puoliväliin, mulla max 19 vetoon, teknisemmin ja loppuosa täysillä.

Lähtö meni mielestäni hyvin, eka liuku oli varmaankin pisin alkuliuku koskaan. Ainakin se oli syvin; kun piti tulla pintaan, tuntui kuin olisi metrin tavallista syvemmällä. Läpiveto kun suuntasi minua kerrankin oikeassa kulmassa alaviistoon ja sen ajoitus oli ehkä oikeampi.

Itse uinti meni täysin reisille. Unohdinkin sitten puolet opetetusta, kuten:

  1. potkun ja vedon rytmitys sekä terävyys kummassakin
  2. vedon pitäminen edessä lyhyenä ja terävänä
  3. oikeanlainen potku (terävyys, kaarta potkuun, jalkaterät koukussa)
  4. kämmenten asento ja vedon suuntaus enemmän taakse
  5. kyynärpäiden pitäminen ylempänä
  6. katse pohjaan
  7. loppuliuku, jonka kaiken lisäksi päätin jonkinlaiseen ihme puolipysähdykseen hakiessani hyvää asentoa ajanottotaulun halkaisemiseen. Muistin siis yhden opetetun asian ja sain kellon pysähtymään.

Videosta näin, että uin terveisiin verrattuna kuin nukkuisin (tai hukkuisin). Tempo oli surkea. Mutta se itseruoskinnasta, kisa oli mahtava kokemus ja saavutin asettamani tavoitteen. Seuraavaksi HSS-cup 3 ja Märsky-uinnit touko-kesäkuun vaihteessa.

Pohdituttamaan jäi, mksi sekä lähdön että maalin paneeleissa lukee ”omega.” Lähdön paneelissahan pitäisi lukea ”alfa.”