Viime kesänä kävin toisinaan treenaamassa Töölön uimahallissa – taisi olla sitä aikaa kesästä, kun vakiohallini olivat kiinni. Eräällä kerralla istahdin altaan päätyyn ja aloin purkaa mukana tuomiani varusteita verkkokassista. Hallissa oli rauhallista, sillä elettiin parhainta kesäloma-aikaa ja säätkin suosivat. Siinä treeneihin valmistautuessani katseeni kiinnittyikin hieman jo elämää nähneeseen mieheen, joka viereiseltä radalta hymyili maireasti altaan päätyä kohden uidessaan. Lopulta mies pääsi perille, avasi suunsa ja totesi nauraen: “Otit sitten koko lelulaatikon mukaan.” Nimi jäi elämään: tuosta kohtaamisesta lähtien olen kutsunut uintivarustepussukkaani lelulaatikoksi.

Mutta tarvitseeko tavallinen kuntouimari leluja vai riittävätkö peruskamppeet? Lyhyesti: ei tarvitse ja kyllä, perusvarusteet riittävät mainiosti. Itse pärjäsin vuosia pelkällä uimapuvulla ja uimalaseilla. Kun kloori alkoi vaikuttaa hiusteni kuntoon ja korviakin alkoi särkeä, lisäsin perusvarusteisiin uimalakin sekä korvatulpat.

Lelujen keräilemisen aloitin vuosi sitten joulun tienoilla. Olin käymässä eräässä pienessä uimahallissa, jonka aulaan oli ilmestynyt uintivarusteiden pop up -myyntipiste. Uimalakkien ja -pukujen joukosta bongasin välineitä, joihin olin tutustunut tekniikkakurssilla. Päädyin ex tempore -hankintaan: ostin omat lättärit, jotka otin heti samalla uintikerralla käyttööni. Jouluna pukki toi räpylät, ja alkuvuodesta hankin myös pullarin sekä tietysti itse “lelulaatikon” eli verkkokassin varusteiden kuljetusta varten.

Mutta mitä nämä lelut oikeastaan ovat, ja mitä hyötyä niistä on?

Kuten viime blogikirjoituksessani kerroin, niin (spontaanihkosta ensiostoksesta huolimatta) perimmäinen syyni uintivarusteiden hankintaan oli treenaamisen monipuolistaminen: monen kilometrin uintimatka alkaa auttamatta tuntua jossain vaiheessa puuduttavalta. Lisäksi uintivälineiden avulla saa helposti kehitettyä niin uintitekniikkaa kuin lihaksiakin.

Loppuun vielä lyhyet esittelyt lelulaatikkoni asukeista:

Lättärit eli eräänlaiset käsiräpylät (englanniksi hand paddles) auttavat löytämään otteen vedestä, tehostavat käsitreeniä ja antavat voimaa uintiin. Itse omistan melkoisen isokokoiset ja perinteiset voimalättärit, mutta käsittääkseni ns. sormilättärit ovat jopa parempi vaihtoehto etenkin niille, jotka eivät ole täysin varmoja käsivetotekniikastaan.

Räpylöillä treenatessa harjoittelu keskittyykin sitten jalkoihin. Omat räpyläni ovat lyhyet tekniikkaräpylät, joiden sanotaan vahvistavan jalkalihaksia. (Lienee totta, sillä ensimmäisten käyttökertojen jälkeen jalkani olivat melkoisen jumissa.) Nopeuttakin näillä saa lisää, mutta samanlaista delfiinimäisen soljuvaa uintia kuin perinteisimmillä isoilla (ja usein oransseilla) räpylöillä ei tällaisilla saa aikaiseksi.

Pullari (englanniksi pullbuoy) on puolestaan haarojen väliin laitettava kelluke. Pullarin kanssa uidessa jalat pysyvät paikoillaan, alavartalon asento parantuu ja treenissä voi keskittyä pelkkään käsivetoon. Uin aina osan treenistäni pelkän pullarin kanssa ja osan sekä pullarin että lättäreiden kanssa, jolloin käsitreeni korostuu entisestään.

Tänä jouluna pukki toi vielä yhden jäsenen lelulaatikkooni, nimittäin uimalaudan. Sen kanssa olen harjoitellut vasta muutaman kerran, mutta väline lienee kaikille tuttu ala-asteen uintitunneilta. Uimalaudan avulla voi luonnollisesti harjoitella potkuja ja vahvistaa samalla alavartalon ja jalkojen lihaksia.