Tammikuun puolella matkustin metrolla itään ja Kalasataman kohdalla näin auringon ensimmäistä kertaa vuonna 2015. Olin matkalla Myllypuron Liikuntamyllyyn, Helsingin kaupungin ylläpitämään liikuntahalliin, josta tietääkseni löytyy kaupungin ainoa sisärata. Ilma oli kuin morsian, fiilis muutenkin hyvä ja vaikka tuleva tulos jännitti melko mielettömästi, oli sitä jännitystä hyvä purkaa juoksemalla Cooper tutun ja taatusti tiukille pistävän kaverin kanssa.

Puolustusvoimat auttoi luomaan autenttista testaustunnelmaa lähettämällä sattumalta mun vanhan yksikön uudet alokkaat juoksemaan Myllyyn. Ei siis päästy ihan saman tien radalle repimään tuloksia vaan lämmiteltiin tovi ennen varsinaista suoritusta. Kun kurkkusalaattien viimeisen ryhmän 12-minuuttis oli täynnä, pääsimme aloittamaan. Alkuun juoksu tuntui kevyeltä ja vauhtia riitti liikaakin, niin että jo neljän, viiden minuutin kohdalla alkoi tuntua pahalta. Jos mulla ei olis ollut ihmistä katsomassa kelloa ja laskemassa kierroksia vaan olisin itse joutunut käyttämään siihen energiaa, tulos olis luultavasti ollut julkaisukelvoton fiasko.

2550 metriä. Ai että se tuntu hyvältä! Välillä kun intervallin jälkeen sydän hakkaa miljoonaa ja naama on paloautonpunainen, en voi välttyä siltä fiilikseltä ettei koko hommassa ole järkeä. Mutta eipä tää Cooper-tulos itsestään ole parantunut. Olen nähnyt tämän eteen vaivaa ja tehnyt töitä, ja jos jatkan samalla tavalla, EI! Paremmin! Pääsen varmasti tavoitteisiini ja juoksen lopulta 2700 metriä kahdessatoista minuutissa. Tämä tällä kertaa juostu tulos oikeutti alennusmyyntiostoksiin, kuvassa varsin onnellinen uuden paidan omistaja.

Seuraavalla viikolla mulla oli pitkään odottamani tapaaminen Urheiluhallien ohjaajan Veeran kanssa. Tapasimme Mäkelänrinteessä ja kävimme läpi minkälaista treeniä tarvitsen. Kuntosaliohjelmani on ylä- ja keskivartalopainotteinen pitäen sisällään seuraavat liikkeet:

  • Alataljasoutu kolmiokahvalla
  • TRX-kulmasoutu (kehonpainoharjoite)
  • Penkkipunnerrus
  • TRX-rintaprässi (kehonpainoharjoite)
  • Ylätaljaveto eteen
  • Leuanveto

Halutessani, ja jos aikataulu antaa periksi, teen tähän lisäksi vielä hauikset, ojentajat ja olkapäät. Lisäksi teen kahdesta kolmeen vatsalihasliikettä, vaihtoehtoinani ihan perusrutistus lisäpainolla, TRX-rutistus joko eteen tai sivuille, jalkojen nosto roikkuen tai TRX-vartalon kierto. (Jos TRX kiinnostaa, olen kirjoittanut siitä aiemmin täällä.

Helppoa vai mitä? NO EI TODELLAKAAN OLE. On hienoa että juoksu rullaa, sillä rauta nousee ihan käsittämättömän kehnosti. Musta tuntuu ettei mulla ole lihaksen lihasta vyötärölinjan yläpuolella. Onneks hätä ei ole tämän näköinen ja lihaksiin pätee samat säännöt kuin juoksuunkin: hyvin tehty työ takaa tulokset. Koska se juoksu rullaa, uskaltanen keskittyä tästä eteenpäin enemmän lihaskuntopuoleen, ja varmsti jo kuukauden, kahden päästä oloni on huomattavasti itsevarmempi.

Jos joku muistaa minkä takia mä treenaan, hän saattaa kummastella optimismiani ajankäyttöön liittyen. ”Pari kuukautta, mitä, eikö se sitten oo jo menoa?” Valitettavasti mitä ilmeisimmin ei. Rekrytointi kevään rotaatioihin on menossa eikä muhun ole otettu yhteyttä, vaikka kollegoiden tiedän jo tietävän omalle kohdalleen tehdyt suunnitelmat. Vois sanoa että oon käynyt tässä hieman alle viikossa läpi melko tyypilliset traumaattisen kriisin vaiheet: alun shokki vaihtui nopeasti reaktiovaiheen tunnemyrskyyn ja nyt taidetaan jo olla käsittelyvaiheessa. Onhan se pöllöä verrata tällästä tappiota johonkin todelliseen menetykseen, mutta jos häviö ei harmita, ei olisi ansainnut voittaakaan.

Viime yönä Tom Brady johdatti New England Patriotsin Super Bowl -voittoon pelaamalla loppuun asti. Joukkueen kolmas neljännes oli melkoista hapuilua eikä jaardeja edetty Seahawksien päätyä kohti koko viidentoista minuutin aikana kuin 23. Viimeisellä neljänneksellä Pats kuitenkin löysi hyökkäyksensä, Bradyn syötöt löysivät vastaanottajansa ja vaikka lopputulos saattoikin johtua vastustajan kehnosta pelivalinnasta, osoitti se sen että IT AINT OVER ’TILL IT’S OVER. Mun henkilökohtaisessa ottelussani loppuvihellystä ei vielä ole kuulunut. Toimintavalmiussitoutumukseni päättyy vasta alkusyksystä, joten siihen asti kaikki on mahdollista.  

video: https://www.youtube.com/watch?v=wkURz6H0I0I

Siihen asti mä jatkan treenaamista. Ehkä vähän sen jälkeenkin, vaikka kavereille jo uhosin että varmaan en koskaan enää mitään. :D Anteeks toi video, se tuli ekana Googlessa vastaan kun etsin jotain liitännäistä tuohon aiemmin heittämääni idiomiin. Biisi on kamala mutta sopivan korni liittyäkseen muutenkin turhina pitämiini motivaatiolainauksiin. Ja Lenny esiintyi siellä Super Bowlissakin! Kuinka sopivaa!