(c) Nadia Odenhage

Muistoja viime kesältä... Jos vaikka ammentaisi tästä sitä uintitreenimotivaatiota.

kirjoittanut Anu

Kylläpä oli pitkä kuiva kausi. Solvalla Swimrunin jälkeen ei uinti jotenkin napostellutkaan vaikka kovasti koitin jatkaa avovesikautta. Halliin palaaminen tuntui vielä vähemmän houkuttelevalta. Monena aamuna olin pakannut reppuun uimakamat siinä toivossa että pääsisin altaalle asti. Turhaa hommaa. Voimatreeniä tuli hieman, kun kannoin ylimääräisiä kamppeita koko päivän.

Mitään laakereilla lepäilyä en ole harrastanut, mutta harjoittelu on ollut aika juoksupainotteista. Tuli aika, kun Engadin Swimrunin kilpailijat julkaistiin ja siellähän meidänkin joukkueen nimi taas komeilee. Saatiin paikka vuoden 2015 kisaan, koska olimme naisten sarjan kolmansia tänä vuonna. Sitten tuli mieleen että taisi olla aika kylmät uintiosuudet viimeksi. Tästä tein johtopäätöksen, että uintiosuuksista pitää selvitä äkkiä pois. Lähdin hallille ja uin. Alku oli luonnollisesti masentava. Mutta jos se uinti sujui kesällä, niin kyllä sen sieltä saa kaivettua esiin. Toki olisi varmasti helpompaa jos harjoitteluun ei kuuluisi katkoksia, mutta tää on aina vähän tämmöstä mun kanssa ja tauko tekee välillä ihan hyvääkin.

Toinen uintikerta oli jo paljon helpompi. Tein modernin triathlonin ja juoksin Töölöön, osallistuin elämäni ensimmäiselle viralliselle joogatunnille ja lopulta pulahdin vielä uimaan. Tästäkin uinnista jouduin käymään keskusteluja itseni kanssa. Lopputulos oli, että olisi vähintään typerää jättää uimatta, jos on uimahallilla uimakamppeet mukana. Puolen tunnin uinnit siitä sitten irtosi. Eikä kaakeleiden seuraaminen käynyt vielä ylivoimaiseksi. Menin myös kaulaa myöten kylmäaltaaseen ja ihmettelin että miksi ihmeessä me sinne Engadinin kisaan Sveitsiin taas haluttiinkaan? Ennen kello yhdeksää aamulla oli puolentoista tunnin treenit tehty ja olo oli loistava. Tämä kaava on nyt toistunut muutamaan kertaan ja jopa kylmäallasreissut ovat kummasti helpottaneet.

Vaikka en ole mikään suuri ryhmäliikuntafani ainakaan toistaiseksi, niin nämä ohjatut joogahommat ovat kyllä olleet tosi tehokkaita. Ihan muutaman kerran jälkeen huomaa kehittyneensä. Lisäksi jooga pakottaa keskittymään tekemiseen niin huolella, että kykenee hetkeksi unohtamaan mahdolliset muut stressaavat ajatukset. Tunnin jälkeen ei ole ihan hapoilla, eikä toisaalta mitenkään överisti rentoutunut. Ei se joogailu meinaa mitään pötköttelyä ja hengittelyä ole, vaan ihan pätevää tekemistä ainakin kehonhallinnan, liikkuvuuden ja voiman parantamiseen.  Ja mikä parasta, kun on onnistuneesti huijannut itsensä uimahallille, uintitreenitkin on jo puoliksi tehty!