Täytyy todellakin pitää ryhmäliikunnasta, että jaksaa pimeänä tammikuisena aamuna nousta sängystä lyhyiden ja katkonaisten yöunien jäljiltä kuudelta aamulla aikomuksena jumpata koko päivän. Ja jos edessä olevasta työpäivän mittaisesta jumppamaratonista on vielä aivan täpinöissään, voidaan kai jo puhua rakkaudesta ryhmäliikuntaa kohtaan.

Mäkelänrinteessä järjestetty I Love Aerobic -tapahtuma tarjosi oivan mahdollisuuden tutustua saman päivän aikana sellaisiin ryhmäliikuntatunteihin, jotka kiinnostavat, mutta joita ei oman Urheiluhallin lukujärjestyksessä ole. Valitettavan usein kun tuppaa ainakin itselläni käymään niin, että käyn vain lähimmän jumppapaikan tutuilla, turvallisilla ja hyväksi havaituilla tunneilla ja jätän muut kiinnostavat tunnit suosiolla sinne sitten-joskus-kun-on-enemmän-aikaa -osastolle.

Tavoilleni uskollisena rohmusin tapahtuman tuntitarjonnasta sellaisen setin, että lounastaukoa suurempaa lepohetkeä ei päivään mahtunut. Kun kerran jumpataan, niin jumpataan sitten kunnolla. Aikaa näytteilleasettajien pisteisiin tutustumiseen ei siis juuri jäänyt, ja erityisesti eräiden ohikulkiessa bongattujen jumppahousujen hankkimatta jääminen jäi harmittamaan. No, elämä on valintoja, ja ainakin sain jumpata sydämeni kyllyydestä.

Oma I Love Aerobic -päiväni käynnistyi tehokkaasti Fix Teho: Voima ja Fix Teho: Syke -yhdistelmällä. Tunteja varatessani ajattelin olla fiksu ja valita aamupäivälle raskaimmat tunnit, jolloin loppupäivästä voisi keskittyä kevyempiin tunteihin. Suunnitelma toimi ja ensimmäisillä tunneilla niin keho kuin mielikin tuntui virkeältä ja vastaanottavaiselta. Fix Teho-tunnit olivat nimensä veroiset ja pitivät sisällään voimailua muun muassa takakyykyn ja kuntopiirin muodossa sekä sykkeen nostattamista eri tavoilla ryömien, roikkuen, punnertaen ja puurtaen.

Itse olen sitä mieltä, että hikoilu ja hengästyminen ovat ihan parasta, joten etenkin Syke-tunti oli mieleeni.  Tykkään myös siitä, että lämmittely tehdään huolella, ja itselleni ei Voima-tunnin todella lyhyt alkulämmittely oikein riittänyt. Jos minä saisin päättää, kävisin ensin Sykkeessä ja vasta sitten Voimassa. Jotenkin sitä vaan saa itsestään enemmän tehoja ja voimaa irti, kun hiki virtaa ja endorfiinit jylläävät. Olin kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin tyytyväinen kumpaankin tuntiin ja uskon, että saatan tätä komboa varten suunnata joskus uudelleen Mäkelänrinteeseen.

Päivän kohokohta oli ehkä kuitenkin suuressa liikuntasalissa pidetty Booiaka-tunti, jossa tehtiin tanssillista sarjaa hyvän musiikin tahtiin. Olen aikoinaan käynyt paljon tanssillisilla jumppatunneilla ja ihan oikeilla tanssitunneillakin, joten oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa tällaiselle tunnille. Tunnilla oli hyvä fiilis, sali oli täynnä, eikä ketään tuntunut haittaavan, vaikka välillä askeleet menivät vain vähän sinne päin. Koordinaatiokyvyn ja liikemuistin heikkenemisestä huomaa muuten hyvin, että viime vuosina on tullut käytyä lähinnä kaikenlaisissa bodyissa ja pumpeissa, joissa ei aivotyöskentelyä juuri tarvita. Ei nimittäin ole ihan yksinkertaista seurata ennalta tuntemattomia tanssiliikkeitä ja samaan aikaan muistaa, mitä seuraavaksi on tulossa. Ainakaan, jos on yhtä huonomuistinen kuin minä. Booiakan ja muiden samanlaisten tuntien paras puoli onkin se, että mitä useammin siellä käy, sitä enemmän tunnista saa irti ja homma muuttuu kerta kerralta hauskemmaksi.

Suosittelen lämpimästi tällaisiin tapahtumiin osallistumista, niissä on aina oma tunnelmansa ja on helppo vaikkapa testata oman kunnon rajoja. Olisi ihan mahtavaa, jos erilaisia jumppamaratoneja järjestettäisiin useamminkin!

Loppuun vielä pieni vinkki tuleviin tapahtumiin osallistuville: Lue infokirje. Lue se loppuun saakka. Jos infokirjeessä pyydetään ottamaan oma jumppamatto mukaan, ota oma jumppamatto mukaan.

(Arvaatko, oliko minulla oma matto mukana?)