Olen ihminen, jonka on vaikea määritellä kipeyden astetta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, etten joudu sairastuvalle kuin kerran, kaksi vuodessa, ja silloin on kyse sitten jo vähän rajummasta kuumeesta tms. Armeijassa vahvistui jo kotona oppinani tapa olla valittamatta turhista ja ilmeisesti olen syönyt hiekkalaatikolla tarpeeksi koirankakkaa, sillä vastustuskykynikin on mitä mainioin.

Nyt mulla on ollut koko viikonloppu nenä vähän tukossa ja kurkku kipeänä. Lauantaina suurimmat oireet menivät aamuteellä ohitse, ja salihommat sujuivat normaaliin tapaan. Eilen lätkämatsissa huomasin kuitenkin jo ensimmäisessä erässä, ettei kaikki ole ihan niin kuin pitää. Meillä oli kokoonpanossa 11 pelaajaa maalivahdin lisäksi ja se tarkoitti totta kai joka toisen vaihdon pelaamista. Edellisessä ottelussa olin jo tuuletellut, että kyllä huomaa että kausi alkaa olla lopussa, kun enää ei matsit tee tiukkaa, mutta eilen… eilinen peli oli ajoittain hirvein koskaan pelaamani.

Miksi kipeänä ei saa urheilla? Flunssa eli nuhakuume on virusperäinen ylähengitystieinfektio, jonka oireita ovat yskä, nuha, kurkkukipu ja kuume. Flunssa on suomalaisten lasten tärkein sairaus ja kuumeen aiheuttaja, aikuisetkin suomalaiset sairastavat keskimäärin 2-4 flunssaa vuodessa. Muita ylähengitystietulehduksia ovat esimerkiksi nielurisatulehdus, poskiontelotulehdus, kurkunpäätulehdus ja keuhkoputkitulehdus. Pusutauti eli mononukleoosi eli rauhaskuume ei ylähengitystietulehdus oikeastaan ole, vaikka sen oireet hengitysteiden yläpäässä pahiten tuntuvatkin. Varsinainen influenssa on se kaikista suurin mörkö. Kaikki tietävät ettei, lentsun iskiessä saa urkata. Mihin tämä kielto perustuu?

Rasittavan liikunnan vaikutusta kuumetaudin paranemisnopeuteen on vaikeaa tutkia, sillä sydänlihastulehduksen vaara on olemassa kuumetautien aikana. Eläinkokeissa on kuitenkin todettu, että rasitus aiheuttaa virusten määrän kasvua nimenomaan sydänlihaksessa, joten ihmiselläkin saattaa taudinaiheuttajavirukset kulkeutua kuumeisena urheilun seurauksena suoraan sydämeen. Sydänlihastulehdus on vakava, toisinaan tappavakin tauti, jonka oireita ovat kova väsymys, rintakipu, hengenahdistus, tykyttely ja heikentynyt rasituksen sieto. Tulehdus diagnosoidaan sydänfilmillä ja laboratoriokokein. Diagnoosin jälkeen potilas on ehdottomassa urheilukiellossa kunnes tutkimusten tulokset ovat normaaleita, ja tähän saattaa mennä useampi kuukausi.

Mononukleoosi eli tuttavallisemmin pusutauti on Epstein-Barrin viruksen aiheuttama, yleensä nuorten ihmisten nappaama imusolmukkeiden ja nielun tulehdus. Oireisiin kuuluu normiflunssan oireiden lisäksi vatsakipu, sillä virus aiheuttaa pernan, maksan tai molempien suurentumista. Tämä aiheuttaa painetta vatsaontelossa josta syntyy kipua. Perna on sisäelimenä todella haavoittuvainen ja se voi revetä pienimmästäkin kolhusta aiheuttaen huomattavan, henkeäkin uhkaavan sisäisen verenvuodon. Tästä syystä monon aikana liikunta on kiellettyä.

Vuoteeseen ajavat sairaudet ovat myrkkyä lihaksille. Lihasten suorituskyky yhdessä niiden voiman ja kestävyyden kanssa vähenee viikon vuodelevon aikana 5-20 %. Pienellä liikkumisella, kuten lyhyillä, rauhallisilla kävelyillä tai vaikkapa vain vuoteesta ylösnousemisella voi hidastaa lihasten kulumista. Jos sairasteluun ei liity yleisoireita kuten väsymystä, ruokahaluttomuutta, uupumista tai lihassärkyä, jos leposyke ei huitele korkeuksissa ja oireet rajoittuvat selkeästi ylähengitysteihin, pienestä liikuskelusta on jopa hyötyä!

Kilpailukykyistä vastustuskykyä näitä ylähengitysteiden sairauksia vastaan ylläpitää säännöllinen liikunta. Tämä on tutkittu juttu. Lisäksi, mikäli flunssa kuitenkin pääsee yllättämään, kestää se hyväkuntoisilla lyhemmän ajan kuin rapakunnossa olevalla naapurilla. Kolikolla on toki myös kääntöpuolensa: se ettei hommat suju, ei aina johdu puolikuntoisuudesta. Kysymyksessä saattaa myös olla ylikunto.

No mikä SE sitten on?

Huippu-urheilijoille termi on varmasti tuttu. Kun vetää liian kovaa, elimistö joutuu ylirasitustilaan, jossa suorituskyky huononee ennalta määrittämättömäksi ajaksi. Kuitenkin myös kuntoilija tai vaikkapa siitä nuhakuumeesta toipuva henkilö pystyy itsellensä tämän kurjan olotilan järkkäämään. Ylikunnon oireet vaihtelevat. Niitä voivat olla esimerkiksi suorituskyvyn heikentyminen, yleinen inhotus treeniä kohtaan, yltiöpäinen hikoilu, rytmihäiriöt, kohonneet syke- ja verenpainearvot, vapina, unihäiriöt, ruokahalun muutokset… Ylikunto vaikuttaa myös kuuppaan, ja tavallisimpia psyykkisiä oireita ovat masennus, hermoilu, ahdistus ja kiukkuilu. Myös vastustuskyky heikentyy kropan ollessa ylikunnossa.

Yllämainitut oireet ovat seurausta elimistön niin suuresta rasituksesta, että sisäelinhermosto ja hormonijärjestelmä ovat ajautuneet pois uomistaan, eivätkä sinne enää rasituksen päätyttyä löydä. Huippu-urheililjoiden ylikunnon diagnosoiminen on iisiä, sillä urheilijat, valkut ja lääkärit tuntevat oireet ja niitä osataan epäillä. Kuntourheilija sen sijaan saattaa joutua pitkään ihmettelemään, että mikä on, kun ei suksi niin sanotusti luista ja terkkarilekureille ei välttämättä ekana tämä tule mieleen. Mä oon ihan varma, että ekana mietitään jotain peruskilpirauhasongelmaa. Mikä on tietty ihan okei, koska niitäkin tuntuu olevan vähän joka toisella ja sellasen kanssa eläminen on ilmeisen ikävää.

Paras keino hoitaa ylikuntoa on estää se. Pidä realiteetit mielessä äläkä treenaa kovempaa kuin pystyt. Harrasta liikuntaa monipuolisesti. Ja pidä herranjestas niitä lepopäiviä! Pidemmän tauon ja vaikkapa sen lentsun jäljiltä aloita urheileminen asteittain äläkä revi saman tien kaikkia mehuja itsestäsi. Ainoa tehokas hoito jo kehittyneeseen ylikuntoon on nimittäin lepo, ja sehän se vasta tylsää on. Vakavuudesta riippuen kovaa urheilua voi joutua välttämään viikoista vuosiin.

Tätä kirjoitellessani olen kuulostellut omaa kroppaani ja luulen että jätän tämän päivän punttisalin väliin. Taidan lähteä ihan vaan kävelylle. Tuleehan noita päiviä, varmasti sitä ehtii treenata täysillä myöhemminkin.

Lähteet:

”Kuumesairaudet ja liikunta” Suomen Lääkärilehti 10/2008

”Flunssa” Hannu Jalanko, Duodecim Terveyskirjasto 22.1.2009

”Kuntoilija ja kuntoutuja – varo ylikuntoa” Professori Jussi Huttunen, Duodecim Terveyskirjasto 22.8.2012