Viime vuonna saimme toukokuun puoleen väliin mennessä kerättyä sen verran rohkeutta, että uskalsimme kokeilla avovesiuintia. Tänä vuonna pistettiin kuukaudella paremmaksi, sillä molemmat olivat jo huhtikuun puolessa välissä heittäneet swimrunturkin jorpakkoon: Anu perinteisesti Munkkiniemen rannalla ja Jenni-Julia hieman eksoottisemmin Itävallassa.

Swimrunkausi avattu niin Suomessa…

…kuin Itävallassakin.

Miten vilukissoilta sitten onnistui tämmöiseen suoritukseen yltäminen? Ainakin voi kiittää uimahallien kylmäaltaita, joissa on tullut vietettyä talven aikana useampikin hetki. Myös astetta kevyempi talviurheiluvarustus on saattanut auttaa kylmänsietokyvyn kehittämisessä. Eikä olisi haittaa jos rasvaprosenttiakin on. Ja tärkeimpänä: tää on vaan niin kivaa, että on aivan välttämätöntä hyödyntää kaikki mahdollinen swimrun-aika.

Miten sitten uskaltaa ihan sinne luonnonvesiin asti?

Märkäpuvulla uimisen tärkein pointti on sen lämmöneristävyys. Alle vielä merinovillainen t-paita, niin nou hätä. Jaloissahan meillä on kengät, sekä polvipituiset sukat, jotka tuovat myös hieman lisälämpöä. Ensikastautuminen märkäpuvulla on shokki lähinnä naamalle. Aluksi hengitys saattaa salpautua ja pään laittaminen veteen ei tunnu ihan parhaimmalta ajatukselta. On ihan ok uida pää veden pinnalla ja totutella tilanteeseen. Märkäpuku myös kelluttaa, joten koita ottaa ihan rauhassa, vaikka kylmyys kangistaisikin hieman. Heittäydy vaikka selälleen hetkeksi. Ihan ensimmäisille avovesikerroille kannattaa ottaa mukaan kaveri, tai ainakin varmistaa, että rannalla on muita ihmisiä.

Pään kautta tapahtuvaa lämmönkarkausta voi ehkäistä neopreenilakilla. Samaa tavaraa kuin märkäpukukin. Jos tällaista et omista tai muuten vain ajatus ei miellytä, kahdella päällekkäisellä uimalakilla saa aikaan samaa vaikutusta. Neopreenista valmistetaan myös uintiin tarkoitettuja hanskoja, sillä myös sormet ovat olleet väärässä jonossa, kun ruumiinosille on jaettu kylmyyttä sietäviä paikkoja.

Jos mahdollista, kannattaa ensimmäiseksi avovesiuintipäiväksi valita mahdollisimman aurinkoinen ja tuuleton päivä. Pink Seals ei tasan toteuttanut tätä vuosi sitten, vaan valitsimme varmaan koko viikon surkeimmat kelit ensikokeilulle. Tosin meidän kohdalla ei kelillä tainnut olla mitään väliä. Naamat jäätyivät aallokon keskellä kestohymyyn, joka palaa aina kun on swimrunista kyse.

Vuosi sitten meidän ihan eka virallinen swimruntreeni.

Naaman jäätymisestä vielä sen verran, että kylmyys saattaa aiheuttaa ohimeneviä iho-ongelmia. Ne eivät ole pitkäkestoisia, mutta jos illalla on maailman tärkeimmät tärskyt, ei välttämättä kannata aamulla uittaa naamaa kovin kylmässä vedessä. Nämä ovat toki yksilöllisiä ongelmia, eikä niitä kaikille tule. Ja jo muutaman kerran jälkeen naamakin on tottunut sietämään kylmää.

Swimrun on erinomainen tapa aloittaa avovesikausi, sillä juoksun aikana saa mukavasti lämpöä päälle ja pian tekee mieli jo pulahtaa uudestaan. Aluksi uintipätkät voivat olla ihan niin lyhyitä tai pitkiä kuin huvittaa. Uintia se on yksikin käsiveto.

Erinomainen paikka aloittaa avovesikausi on meidän kotitreeniranta Munkkiniemessä. Pesumahdollisuutta ei valitettavasti löydy ennen virallisen rantakauden alkua (ellet kuulu johonkin avantouintiporukkaan ja omista avainta pukukoppiin/suihkuun). Munkkiniemen rannalta lähtee kivat juoksumaastot ihan teitä pitkin tai jos haluaa, niin metsänkin puolelle pääsee juoksemaan polkuja pitkin. Kuusijärvi Vantaan puolella houkuttelee ilmojen lämmettyä läjäpäin avovesiuimareita. Kuusijärvellä on myös mahdollista peseytyä ja saunoa treenien päälle.

Jos korvat punehtuvat jo ajatuksesta juosta kumipuvussa pitkin maita ja mantuja, huoli pois. Ota kaveri mukaan jakamaan fiiliksiä. Monet Munkkiniemen suunnalla liikkuneet ovat ainakin täysin tottuneita siihen, että puskista saattaa yhtäkkiä sännätä yhdestä kymmeneen kumipukuista tyyppiä. Kaverin kanssa uiminen tuo myös ripauksen rohkeutta omaan uskallukseen, eivätkä vieraat vedet tunnu enää niin pelottavilta.

Varoituksen sana vielä loppuun: Tähän touhuun jää koukkuun.