Toukokuun viimeisenä päivänä koitti kauan odotettu Pink Seals joukkueen ensimmäinen kisapäivä, lajina totta kai uintijuoksu. Edellisenä iltana lähdettiin matkustamaan kohti Tukholmaa, tavoitteena hyvät yöunet ja aamulla virkeinä kohti Utön kisasaarta. Mutta kuinkas sitten kävikään…

Saavuttuamme Bromman lentokentälle Tukholmaan, karu totuus iski päin naamaa; puolet matkatavaroista oli jäänyt Helsinki Vantaalle! Lentokentän henkilökunta totesi, ettei asialle ole mahdollista tehdä juuri mitään. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen selvisi, että tavarat olisi mahdollista saada seuraavana aamuna Arlandaan saapuvan koneen mukana kello 8:00. Muuten ihan hyvä idea, mutta lautta Utön saarelle lähtisi 7:30. Asiaa sumplittiin ja pieni mahdollisuus oli, että tavarat saataisiin heti koneesta taksiin ja taksilla satamaan, josta lähtevä lautta olisi perillä saarella 10:10, samaan aikaan kun kilpailun on tarkoitus startata…

Tyhjä laukkuhihna

Tässä vaiheessa oli myös onni matkassa. Meidät valittiin aikaisemmin tänä vuonna mukaan HEAD swimming ambassadorien joukkoon ja HEAD swimming oli myös tämän kisan pääsponsoreita. Muutamalla soitolla varmistui lainavarusteiden saanti huomiselle. Vain kisakengät puuttuivat tässä vaiheessa. Olimme erittäin huojentuneita ja samalla hämmästyneitä avuliaisuudesta jonka ansiosta tiesimme voivamme ainakin startata kisaan. Viimeiset yöunet jäivät aavistuksen lyhyiksi herätyskellon soidessa viiden aikoihin.

Kilpailuaamu valkeni pilvisenä ja tihkusateisena, siis täydellisenä swimrun-kelinä. Kilpailupaikalle päästyämme menimme suoraan selvittämään mahdollisuutta startata muun ryhmän jälkeen, sillä edellytyksellä että puuttuva laukku ehtii lautalle jolloin voisimme saada kokonaisuudessaan omat kilpailuvarusteemme. Kilpailun johtaja Michael Lemmel sanoi sen olevan mahdollista, mutta vakuutti samalla että puuttuvat kengät pystytään järjestämään. Olimme aivan ällikällä lyötyjä kun kilpailuinfon päätteeksi Michael kertoi ongelmastamme muille kilpailijoille ja kysyi olisiko kenelläkään ylimääräisiä kisakenkiä. Samalla sekunnilla nousi käsi pystyyn ja pian meitä kohti lensi jo kassi joka sisälsi kenkien lisäksi myös kisaan sopivan märkäpuvun. Viimeistään tässä vaiheessa olimme molemmat täysin ällikällä lyötyjä kaikesta avusta jota olimme saaneet. Vielä kun selvisi että kisalakin väri oli pinkki, tiesimme, että tästä päivästä tulee hyvä!

Lainavarusteet

Pinkit kisalakit

Pääsimme siis starttaamaan kisan muun porukan kanssa ja hymy oli herkässä. Muutamat ensimmäiset kilometrit meni rauhassa jonossa juostessa ennen kuin porukka alkoi hajaantua. Ensimmäinen juoksupätkä oli 1,5km pitkä ja sen jälkeen oli vuorossa ensikosketus uintiin. Vesi oli uskomattoman kirkasta sekä sopivasti viilentävää erityisesti myöhempien juoksupätkien välissä.

Aloitimme oman kisamme rauhassa ja otimme taktiikaksi pysyä koko ajan liikkeessä. Koitimme ottaa alun iisisti emmekä käyttää kaikkia voimia koska kokonaismatka tulisi olemaan 29km juoksua ja 3km uintia. Eteneminen tuntui kuitenkin hyvältä ja jossain vaiheessa huomasimme että aloimme ohittaa muita joukkueita. Kilpailussa oli omat sarja naisille, miehille sekä sekajoukkueille.

Juoksupätkät vaihtelivat soratiestä umpimetsään. Tosin edellä menneet joukkueet olivat polkeneet sinne uran, joka helpotti jonkin verran etenemistä. Reitin varrella oli tasaisin väliajoin kannustajia, jotka antoivat hurjasti lisäenergiaa. Energiaa sai myös reitin kuudelta energiapisteeltä, joiden tarjonta ei ainakaan aiheuttanut yhdellekään joukkueelle energiavajetta. Tarjolla oli perinteisten energiageelien ja banaanien lisäksi karkkia ja hodareita, joiden syömiseen meillä ei kyllä ollut aikaa. Karkkia sen sijaan tuli kahmaistua kourallinen seuraavaa juoksupätkää varten. Puolen välin jälkeen huomasimme yhä useampien joukkueiden vauhdin hiipuvan. Siitä saimme lisää energiaa omaan tekemiseen vaikka alkoi se meno omissa jaloissakin tuntua.

Reitti oli todella mukava ja vaihteleva. Meidän joukkue sai selkeästi etua metsäisemmistä juoksupätkistä ja niitä olisi voinut olla enemmänkin. Uinnissa sen sijaan annoimme vielä tasoitusta muille joukkueille.

Lopussa sitä juoksuvauhtia tuli kummasti lisää kun huomattiin takaa lähestyvä naisten joukkue. Toiseksi viimeisellä juoksupätkällä upeassa lehtometsässä otettiin kunnon kiri, jotta takaa tuleva tiimi ei saavuttaisi meitä. Jäljellä oli enää viimeinen uintipätkä ennen juoksua maaliin. Se oli kilpailun pisin, 480m, ja siltä se alkoi myös tuntua. Kumpikaan ei uskaltanut katsoa taakseen ennen kuin rantautumisessa. Perässä tullut naisten joukkue oli jäänyt kauas, joten saimme fiilistellä rauhassa viimeisen kilometrin maaliin. Tai ei aivan, sillä järjestäjät olivat sijoittaneet maaliviivan mäen huipulle, joka tuossa vaiheessa kilpailua tuntui ainakin Malminkartanon jätemäeltä.

Kisan aikana emme juuri ajatelleet miten tulisimme sijoittumaan tuloksissa. Joissain villeissä haaveissa toivoimme että saisimme toisen tässä kilpailussa jaettavista karsintapaikoista uintijuoksun MM kilpailuihin ÖTILLÖön 1.9. Todellisuudessa olimme vain aivan omissa kisasfääreissä koko matkan ja nautimme vain juoksusta ja uinnista ilman sen kummempia tavoitteita. Maalissa odottikin aika kova yllätys kun saimme epävirallisesti kuulla ansainneemme paikan ÖTILLÖön! Tässä vaiheessa ei vielä kumpikaan uskallettu iloita täysillä, vaan odotimme virallisen vahvistuksen tulemista. Mutta totta se oli! Muutama riemunkiljahdus pääsi ilmoille kun tieto julkaistiin. Aivan käsittämättömät fiilikset! Miten noin epäonnisen alun jälkeen kaikki palaset loksahteli paikoilleen ja kisapaikka on nyt plakkarissa. Emme tiedä osasimmeko tarpeeksi kiittää kaikkia ihmisiä jotka mahdollistivat ylipäänsä meidän osallistumisen kisaan. Tästä lähtien kannamme aina joitain ylimääräisiä kisavarusteita mukanamme jotta voimme laittaa hyvän kiertämään.

Viime vuoden voittajatiimi Team Lisas Café, joilta saimme varusteet lainaan.

Loppupäivä meni hämmentyneissä tunnelmissa hyvää ruokaa syöden ja ihmetellessä tulevia kisoja.

Ja MM-kisapaikka irtosi!

Lopullinen sijoituksemme oli naisten sarjan 4/10 ajalla 4:12:40