Viime syksynä, lähes päivälleen neljä kuukautta poikani syntymän jälkeen, kävin elämäni ensimmäistä kertaa kehonkoostumusmittauksessa. Tuon neljän kuukauden aikana olin ehtinyt pudottaa ruokavalion ja päivittäisen liikunnan avulla kahdestakymmenestä kertyneestä raskauskilosta 18 kiloa, mutta ulkomuoto muistutti silti vielä tiukan betoniporsaan sijasta hyvin mässäillyttä syöttösikaa. Tai ainakin siltä itsestä tuntui, vaikka paljon positiivista kehitystä oli lähtötilanteeseen verrattuna tapahtunut ja ulkopuolisen silmään tilanne saattoi vaikuttaa jo melko hyvältä. 

Kisakallion urheiluopistossa tehty InBody-mittaus paljasti sen, mitä oma olotila oli itselle jo kertonut. Vaikka paino ja painoindeksi pysyivät hyvin normaalin rajoissa, oli kehon lihasten ja rasvan suhde huono; mitta-asteikon mukaan rasvaa oli liikaa ja lihaksia vastaavasti suositeltavaa vähemmän. Vaikka tulos ei yllätyksenä tullutkaan, tuntui silti ikävältä, että kehon koostumus oli päässyt romahtamaan alle vuoden aikana niinkin pahasti.

Melko tarkalleen puolen vuoden päästä Kisakallion mittauksesta bongasin Vuosaaren Urheilutalon seinältä ilmoituksen InBody-kehoanalyysipäivistä. Sinnehän oli sitten välittömästi ilmoittauduttava mukaan, sillä halusin ehdottomasti saada mustaa valkoisella siitä, ettei useamman kuukauden säännöllinen rehkiminen ollut täysin turhaa.

Tällä kertaa kauhukahvoihin, kuten Kisakallion mittaaja osuvasti mittausmasiinan kädensijoja nimitti, tarttuminen oli jopa melkein jännittävämpää kuin ensimmäisellä kerralla, sillä odotukset olivat korkealla, enkä ehkä olisi selvinnyt järjissäni, jos mitään muutosta ei olisi tapahtunut.

Olihan sitä kehitystä tullut, ja vielä hyvään suuntaan:

  • Paino oli tippunut 62 kilosta 58,8 kiloon (- 3,2 kg).
  • Proteiinimassa oli kasvanut 8,0 kilosta 8,8 kiloon (+ 0,8 kg)
  • Lihasmassan määrä oli kasvanut 22,3 kilosta 24,6 kiloon (+ 2,3 kg)
  • Rasvamassan määrä oli pienentynyt 20,5 kilosta 14,1 kiloon, eli pudotusta oli peräti 6,4 kiloa!
  • Rasvaprosentti oli laskenut 33,2 prosentista 24 prosenttiin (- 9,2 prosenttiyksikköä)

Nyt on tämä tyttö tyytyväinen, vaikka tehtävää vielä riittääkin! Ihannetilanteessahan painosta suhteellisen suuri osuus on lihasta ja pieni osuus rasvaa, ja siihen siis pyritään.

Suosittelen lämpimästi kehonkoostumusmittausta kaikille, jotka ovat jonkinlaisen muutoksen äärellä, oli kyse sitten laihduttamisesta, lihasten kasvattamisesta tai fyysisen hyvinvoinnin lisäämisestä. On ihan eri tavalla palkitsevaa puurtaa päivästä toiseen, kun tietää, että isokin muutos on mahdollinen.