Uinti, pyöräily, juoksu. Tuo kestävyyslajien kombo nimeltään Triathlon. Sana tuo tällä hetkellä mieleeni yhtä pelonsekaisia fiiliksiä kuin vielä kaksi vuotta sitten maraton aiheutti. Nyt vuoden sisällä kolme täyspitkää maratonia juosseena uskon tietäväni jotain omien rajojen ylittämisestä, kivun kestämisestä ja ennenkaikkea siitä järjettömästä endorfiiniryöpystä maaliviivan ylittämisen jälkeen. Varsinkin tuohon viimeiseksi mainittuun jää pelottavalla tavalla koukkuun. Viime kesänä aloin haaveilla seuraavasta haasteesta itseni ylittämisessä ja päätin aloittaa tavoitteellisen treenaamisen kohti triathlonia. Blogini lukijoina pääsette seuraamaan tätä matkaa kohti ensi vuoden kesäkuuta ja Vantaan triathlonia. Aikomuksenani on osallistua olympiamatkaksikin kutsuttuun triathlonin perusmatkaan, joka sisältää 1,5 km uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua.

Matkani on alkanut, ehkä monelle muullekin haasteellisimmasta, uinnista. Tekniikan puolesta aloitin uintiurani täysin nollasta. Sain ohjeistuksen vapaauinnin alkeisiin työtoveriltani ja kesän näillä ohjeilla uituani osallistuin syksyllä Urheiluhallien järjestämälle aikuisten tekniikka 2 -kurssille. Nyt puoli vuotta myöhemmin voin kertoa oppineeni paljon! Vapaauintitekniikan opettelu ei missään nimessä ole helppoa, muttei myöskään täysin mahdotonta. Edelleen koen olevani hieman epävarma tekniikastani ja hiottavaa on paljon erityisesti hengitystekniikan opettelussa ja vauhdissa. Tarkoituksenani olisi joulun jälkeen aloittaa vapaauinnin jatkokurssi ja vielä keväällä avovesiuinnin kurssi. Juoksun ja pyöräilyn suhteen pyrin talven ajan pitämään peruskuntoa yllä ja myöhemmin keväällä lenkit luonnollisesti pitenevät. Näiden lajien osalta en aio ottaa enempää paineita, molemmat ovat tuttuja useiden vuosien ajalta.

Taustaani hieman valoittaakseni, olen 28-vuotias toimintaterapeutti Helsingistä. Liikuntaa olen harrastanut pienen ikäni varsin monenlaisissa muodoissa. Tällä hetkellä eniten liikun ryhmäliikunnan, juoksun ja uinnin muodossa, kerran viikossa pelaan myös salibandya ja satunnaisesti sulkapalloa sekä kesäisin beachvolleyta. Rakastan luonnossa liikkumista ja lomillani olen usein suunnannut kohti patikointiretkiä Lapissa tai muualla Suomessa, viimeisimpänä tänä syksynä Kolin Herajärven kierros 43 km, jossa muutekseen järjestetään myös jokavuotinen Vaarojen maraton. Aikamoinen reitti, sanoisinko.

Tervetuloa seuraamaan harjoitteluani ja kirjoituksiani sekamuotoisesta liikunnan kirjosta, jota elämäni pitää tällä hetkellä sisällään!