Hei taas! Jos luit ensimmäisen kirjoitukseni tähän blogiin, muistat varmaan sanat joilla itseäni kuvailin. Tässä kirjoituksessa avaan enemmän nykyistä treeniohjelmaani ja samalla varmaan huomaat mitä tarkoitin sanoilla saamaton vätys.

Tästä blogihommasta innostuneena (ja koska elän siinä illuusiossa että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty) kävin kuun vaihteessa ostamassa kirjakaupasta uuden vihkon treeniohjelmaa varten. Se on hieno, siinä on tyttö supersankariasussa ja kannessa lukee caps lockeilla I CAN DO IT. Siihen laadin hienon taulukon tulevien kuuden viikon harjoituksista, viikko per aukeama, omat sarakkeet suunnitellulle ja todella toteutuneelle toiminnalle.

Työskentelen sairaalassa ja elämäni pyörii vahvasti kolmivuorotyöni ympärillä. Jos nukkuu päivän ja seuraava vuoro alkaa illalla kello 19:30, on melko turhaa suunnitella siihen muuta kuin sapuskan valmistusta tai poikaystävän seurasta nauttimista. Niinpä kuuden viikon ohjelman tekeminen oli kuuden viikon työvuorolistojen kanssa ainoa oikea vaihtoehto. Käytin pohjana Puolustusvoimien sivuilta (http://www.puolustusvoimat.fi) löytyvää kuuden viikon juoksutreeniohjelmaa, toki omiin tarpeisiini soveltaen. Tavoitteena mulla on juosta yks peruskuntolenkki, kaksi intervalliharjoitusta ja jääkiekkoa pelaan 1-2 kertaa viikossa. Lihaskuntoa teen niiden lomassa, useimmiten ajoittaen sen lätkätreenipäiviin jos mahdollista. Kaksi kertaa viikossa punttista, se olis upeeta. Kaks kertaa aion myös huilia, sillä kehitystä ei tapahdu ilman lepopäiviä.

Tein ohjelman siis marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Heti ensimmäisenä maanantaina failasin ja jätin hölkän väliin koska pötköttelu puoliskon kanssa tuntui mukavammalta vaihtoehdolta. Sanoinko että saamaton? Laiskuri? Under achiever? Joo, sellainen mä olen. Seuraavalla viikolla peruskuntolenkki jäi kertaalleen väliin koska edellinen työvuoro kävi raskautensa puolesta hyvin liikuntasuorituksesta ja siitä toipuminen vei koko illan. Haluan joka tapauksessa lähestyä näitä menneitä kahta viikkoa ns. ilon kautta: yhdeksästä suunnitellusta harjoituksesta toteutui reilusti yli puolet eli seitsemän! Hyvä Ina! Pystyt tähän!

Salitreenin uudelleen käynnistäminen osoittautui yllättävän isoksi haasteeksi. Kävin toisella treeniviikolla ensimmäistä kertaa herraties kuinka pitkään aikaan punttiksella tuossa naapurissa Töölön FIXissä. Muistuttakaapa mua etten enää ikinä lähde salille ”fiilistelemään”. Ilman selkeää ohjelmaa ja suoria käskyjä toimintani on päämäärätöntä pööpöilyä ilman tarkoituksenmukaisuuden häivää. Tämä onkin tulevien yövuorojen työtehtävien lomassa toteutuva tavoite, siis laatia sopivan yksinkertainen mutta tehokas 2 x vko-ohjelma punttista varten.

Olen tyytyväinen siihen miten tämä, jos ei nyt teho-, niin ainakin tehokkaampi treeniohjelma on alkanut rullaamaan. Mitäs sitten jos välistä joskus tipahtaa yks suunniteltu treeni välistä? Hampaat irvessä tiukkistellen en ole koskaan osannut tai halua osata treenata. Ehkä pitäisi, tavoite huomioiden, mutta olen varma että parhaaseen lopputulokseen päästään kuitenkin jos välillä myös vähän levätään ja nautitaan elämästä.

Palataan taas asiaan!