Viimeiset kaksi viikkoa ennen Kuusijärven perusmatkaa ovat sisältäneet uintia, uintia ja uintia. Sekä tietty pienissä määrin juoksua ja pyöräilyä. Syy uinnin määrään löytyy avovesiuimakoulun alkamisesta ja ehkä vähän innostumisesta, mikä nyt itselleni ei ole kovin epätyypillistä. Luonnon vesissä uiminen on tuonut uinnin jälleen ihan uudelle tasolle, haasteiden kautta oppimiseen ja sitä kautta luottoon omaan tekemiseen. Märkäpuvulla uiminen on itselleni täysin uusi juttu, toisin sanoen puin märkäpuvun päälleni ensimmäistä kertaa reilut kaksi viikkoa sitten. Tällöin Kuusijärven veden lämpötila näytti 14 astetta, mutta alkuinnostuksen täpinöissä en edes huomannut veden kylmyyttä. Tästä eteenpäin suuntasin Kuusijärvelle harva se ilta, joko omatoimisesti uimaan tai uimakouluun.

Avovesikoulu järjestettiin TriForFunin ja Head Swimmingin toimesta ja valmentajana toimi Marko Riitjoki. Kokoontumisia oli ainoastaan kolme, mutta kurssin sisältö vastasi juuri niitä odotuksia, joita siltä odotin. Suurimpana antina itselleni oli isossa porukassa uiminen sekä tarkoituksenhakuinen ruuhka, jota yksinään altaan päästä päähän sahatessa ei juuri tule ajateltua. Kisoissahan todellisuus on se, että etenkin lähdössä on pakko sietää valtavaa rynnistystä ilman paniikkia. Toinen oppimisen paikka oli ehdottomasti suunnistaminen. Altaan pohjan viivaa seuraamallahan suunnistamista ei tarvitse juuri miettiä. Avovedessä näitä viivoja ei löydy ja suunnistaminen tapahtuu täysin pinnalta seuraamalla maamerkkejä, poijuja ja muita uimareita. Opin myös peesauksen merkityksen, kurssille kun sattui yksi juuri samalla tahdilla uiva kaveri. Käsittämätöntä, kuinka iso helpotus peesauksesta voikaan olla, sekä uintirytmin ylläpitämisessä että suunnistamisessa.

Suunnistamiseen sain oppia myös viimeistelevällä valmennuksella Mäkelänrinteessä. Sebastian triathlon-konkarina kertoi monta tärkeää neuvoa kisaa ajatellen. Eikä suinkaan vähäisimpänä uuden Suunnon sykemittarin käyttöopetus. Tekniikan ihmelapsi kun olen! Uintitekniikan puolelta ei tässä vaiheessa ole enää paljoa aikaa parannuksiin. Se kehityskaari, jonka olen viime syksystä tullut tähän pisteeseen, on valtava. Motivaationi uintiin on ollut järjettömän suuri ja innostuksesta iso kiitos kuuluu myös Sebastianille. Hyvä palaute nyt viimeisellä kerralla ennen kisaa lämmitti kieltämättä sydäntä.

Pyöräilyn ja juoksun osalta treenit on pitkälti treenattu, nyt vielä korkeintaan yksi kevyt ja lyhyt lenkki ennen lauantaita. Tule jo lauantai, I´m ready!