Kukkaro saattaa tuntua turhan kevyeltä ja silmäpussit puolestaan turhan painavilta, mutta yhdessä (jos toisessa) asiassa me “äitiyslomalaiset” olemme hemmoteltuja verrattuna työssäkäyviin. Erityisesti tähän vuodenaikaan kannattaa hyödyntää se ainutkertainen etu jota toimistoissa riutuvilla ei ole, nimittäin päivänvalossa liikkuminen.

maailmanpyörö

Olin ensimmäisen vauvani kanssa kotivuosina hyvinkin aktiivinen päiväeläin, mutta toisen lapsen kanssa käperryin kotiin. Klassinen kuvio kaiketi. Kunnes tuli talvi toistamiseen, kaamos ja kotielämäöverit. Olen koti-ihminen ja siksi kesti useamman kuukauden tajuta, etten enää lataudu kotona. Toisaalta elämä kahden pikkulapsen äitinä on välillä niin hengästyttävää, ettei lisäaktiviteetitkaan oikein houkutelleet. Pattitilanne?

Kun meidän pienokaisemme lopetti yösyömiset ja alkoi nukkumaan, kävi minulle se toinenkin klassikko; aloin valvoa. Ensin se oli juovuttavaa omaa aikaa öisessä hiljaisessa talossa. Mutta kuukausien kuluessa se muuttui ihan vain väsymykseksi ja lopulta huonoksi uneksi. Vauva siis nukkui, mutta äiti ei. Eikä uni tullut sen aikaisemmin, vaikka kuinka kömmin peiton alle.

Pienen lapsen hoito voi olla fyysisesti raskasta, mutta kuormitus on usein staattista, jos olet imetysvaiheessa, tai jos lapsi on muuten vain kannettavaa mallia. Päivän haasteet voivat olla kuormittavia, mutta usein aika yksipuolisia. Alkoi tuntua siltä, että liikunta ja oma aika voisivat auttaa tähän vaivaan. Kohtuullinen liikkuminen rasittaa kehoa kuitenkin tervehdyttävällä tavalla ja tuo usein apua unensaantiin ja -laatuun. Kokeilin siis jotain itselleni radikaalia ja aloin omaehtoisesti lisätä liikuntaa. Ehkä pilkistelevä kevätaurinko herätteli tämän emon talvipesästään. Hyvä niin.

Mäkelänrinne

Mummun lapsenhoitoavustuksella lähdin uimahallille kokeilemaan hydrobicciä, eli vesijumppaa. Laji oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta ihastuin samantien. Tunnilla tehtiin ikään kuin aerobicin liikkeitä, mutta vedessä. Siitä on monta etua: ei tarvitse miettiä osaako liikkeitä vai ei, kukaan ei kuitenkaan näe siinä veden roiskuessa. Ei tarvitse pelätä kääntyykö väärään suuntaan tai törmääkö vierustoveriin, vedessä jumppaamalla ei pääse juuri etenemään omalta paikaltaan. Ja vaikka kunto olisi mikä, veden vastus huolehtii siitä, että treeni on tehokas aivan jokaiselle. Siis aivan mahtava laji! Tunnilla olikin kaiken ikäisiä jumppaajia, sekä naisia että miehiä. Liikkeet täytyy vedessä tehdä myös niin isosti, että jumpassa tulee todella lämmin. Veden vastuksesta johtuen jalkaansa ei kuitenkaan saa revähtämään, vaikka kuinka rehkii. Eli melko turvallistakin tämä on. Varsinainen äidin kuntoutuslaji, sanoisin.

Uimalasit endorfiineistä huurussa jäin vielä uimaan. Altaalla oli hyvin tilaa keskipäivän aikaan ja sain jopa oman uimaradan. Aurinko paistoi uimahallin ikkunasta altaaseen ja vesi kimalteli kutsuvasti. Uin puoli tuntia rintauintia ja unohdin kaiken muun. Pää tyhjeni arjen ajatuksista ja keskityin vain uimaliikkeisiin, hengitykseen ja auringon hohteeseen vedessä. Sain uimatreenin hintaan kunnon mindfullnessharjoituksen, hetken omaa aikaa ja rauhaa. Tajusin myös, miten virkistävää päivänvalossa liikkuminen on. Päätin sillä hetkellä alkaa harrastamaan “valohoitoja” kotiäidin mielen ja kropan virkistykseksi.

Hanki

Seuraavat auringonsäteet löysin hiihtoladulta. Ihan turistina otin kuvia kimmeltävistä hangista ja hymyilin jokaiselle vastaantulevalle hiihtäjälle suu korvissa ja silmät kosteina ihan kuin maailmalle julistaen: ”tajuatteko, mä olen täällä auringossa hiihtämässä, keskellä päivää, käsittämätöntä!” En tiedä hymyileekö Helsingissä vastaantulijat missään niin kuin ladulla, jossa joka toisella näytti olevan tuo sama autuas virne. Kun katselin aurinkoisia lumipeltoja ja lumen kuorruttamia puunlatvoja, ajatukset lähtivät lentoon ja aloin haaveilla asioista, joita en ehdi miettiä vauvan vaippaa vaihtaessa tai sisarusten nahinoita selvittäessä. Rakastan lapsiani ja olen voinut valita kotivuoteni. Päiviin mahtuu lukemattomia ihania hetkiä, jolloin en haluaisi mitään muuta. Mutta tämä pätee päivästä riippumatta: en ehdi juuri ajatella omia asioitani.

Sukset

Äitiyslomalla tai ilman, tänä talvena meitä helsinkiläisiä on hemmoteltu ihan tasapuolisesti kuitenkin juuri lumella. Hiihto on siitä kiitollinen äitilaji, että kaikki isot lihasryhmät saavat tasapuolisesti tehokasta treeniä ja melko turvallisesti. Latu pitää jalat oikealla raideleveydellä suhteessa lantioon, joka saattaa olla vauvankantamisesta kiertynyt tai muuten kuormittunut. Hiihdossa ei tule myöskään rankaa, polvia tai lantiota kuormittavia iskuja ja tärähdyksiä, sillä liikkeet ovat joustavia. Ulkoliikunnan parhaita puolia on myös happitankkaus, jonka ansiosta ajatus kulkee kirkkaammin, mutta pää painuu tyynyyn jo paljon helpommin ja uni on syvää. Keho lepää kunnolla kokonaisvaltaisen ja terveellisen rasituksen jälkeen.

Firstbeat

Jos haluat tietää, kuinka sinun makuuhuoneessasi nukutaan, kuinka kuormittavia päiväsi ovat tai saatko tarpeeksi liikuntaa, voi olla mielenkiintoista kokeilla urheiluhallien Firstbeat-testausta. Pidin kolmen vuorokauden ajan antureita rintakehässä ja sain sen jälkeen tarkat tulokset omasta lepo- ja rasitustilanteestani. Kun olin nähnyt sahalaitaiset yöuneni lapsen herättäessä, tai lihaskuntotreeniksi tulkitut vauvankantamiset, en väheksynyt lapsenhoidon fyysistä haastavuutta yhtään. Unet eivät imetysvaiheessa meinanneet millään yltää aikuisen 7-9 tunnin tavoitteeseen, eikä viikostani löytynt tuolloin suositeltuja kahta tai kolmea liikuntakertaa. Pelkällä vauvanhoidolla kun ei saa kunnon aerobista treeniä aikaiseksi. Sitä olen nyt lähtenyt metsästämään muun muassa uimahallista ja ulkoilmasta.

Avanto

Henkisen hyvinvoinnin mittarit löytyvät puolestaan jokaiselta itseltään. Niiden käyttö ja tulkinta voikin olla paljon vaikeampaa, jos on jo pitkään virittäytynyt kuulostelemaan ja tulkitsemaan vain vauvan tai pikkulapsen tarpeita. Siinä saattaa helposti sysätä syrjään tai unohtaa omat hyvinvointinsa peruspilarit. Ehkä niitä ei aikaisemmin ole tarvinnut edes miettiä. Uudessa elämäntilanteessa niiden tunnistaminen ja löytäminen on sitäkin tärkeämpää, jotta äitikin voi hyvin. Pysähdy siis välillä miettimään ja tee vaikka muistilista siitä, mistä sinä saat virtaa, voimaa ja hyvää mieltä, mikä hoivaa sinua, missä ja miten lepäät parhaiten, mistä nautit, mistä haaveilet ja mitä haluaisit saavuttaa tai luoda. Koita pitää kiinni siitä, että edes kerran viikossa tekisit jotain vain sinua itseäsi varten. Jotain sellaista, mistä sinä saat draivia tai lepoa, hyvää oloa ja hyvää mieltä. Tee jotain, joka muistuttaa sinua siitä, kuka sinä olet. Ja olkoonkin klisee, mutta niin totta: hyvinvoiva äiti on kaikkien etu.