Sattuipa keväällä kerran sellainenkin ihme, että olin muutaman päivän terveenä! Ajankohta oli vahingossa onnistunut, sillä Mäkelänrinteessä oli Aqua Cocktail -vesiliikuntatapahtuma. Myönnän olevani huono stadilainen, kun en ollut tätä aikaisemmin ehtinyt käydä Mäkelänrinteen ”uudessa” uimahallissa. Siinä samassa siis, mikä on avattu vuonna 1999. Aiemmin välttelin avajaisruuhkaa ja nyt, 16 vuotta myöhemmin, tilaisuuteni koitti.

Näppäränä tyttönä otin mukaan oman aikatauluni. Ens kerralla kannattaa kirjoittaa vedenkestävällä kynällä.

En ole paljoa käynyt suurissa liikunnan yleisötapahtumissa siitä syystä, että olen aina ajatellut olevani liian huono sellaisiin. Että ne eivät ole meikäläisiä varten, vaan suunnattu ainoastaan himoliikkujille ja aerobic-ohjaajille. 2013 uskaltauduin ekan kerran Naisten Kymppiin työporukalla ja silloin olin raskaana. Matka meni enimmäkseen kävellen ja olin porukkamme viimeinen, mutta maaliin pääsin kuitenkin. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen sen suuren yhteenkuuluvuuden tunteen takia.

Naisten Kymppi 2013

Muutamaa viikkoa ennen Aqua Cocktailia alkoi jännittää, lähinnä käytännön järjestelyt. Sain rekrytoitua pari TEHOStartti-kaveria mukaan: more the merrier! Lisäksi jännitin vähän sitä, miten kuntoni kestää useamman vesiliikuntapätkän, vaikkakin ne olivat vain 20 minuuttisia. Varasin etukäteen Aqua Combatin, hydrobicin, hot venyttelyn ja vesitreenin, mikä osoittautuikin kiertoharjoitteluksi.

Aqua Combat oli 10 metriä syvässä altaassa tehtävä ”taistelutunti” ja altaan syvyys kyllä vaikutti hieman jännittävältä. Alkupulikointi menikin siinä, kun mietin, mitä tapahtuu jos pudotan -5 silmälasini altaan pohjalle? Miten ihmeessä ne saisi pois sieltä? Lasit pysyi päässä, vaikka muija seilasi aalloilla ees taas pitkin allasta koko jumpan ajan. Hiki tuli ja hävetti lähellä olijoiden vuoksi, kun en pysynyt omalla aallollani, mutta onneksi en ollut ainoa. Olikohan ongelma asennon kallistumisessa liikaa eteenpäin, jos syvän veden jumpassa ei pysy paikoillaan? Kuka muistaa, niin neuvokoon!

Vesitreeni mietitytti etukäteen, kun ei ollut hajuakaan siitä mitä se sisältää. Kyseessä oli kiertoharjoittelutyyppinen sessio ja oikein hauska sekä tehokas sellainen. Henkiset henkselit paukkuivat kun onnistuin loistavasti punnerruksissa altaan reunalla, vatsaliikkeissä seinää vasten ja lopuksi vielä Baywatch- tyyppisen kepeästi nousemaan altaasta reunan kautta käsillä ja ponnistaen! Mahtava fiilis!! Olen aina salaa ihaillut niitä OmanElämänSievisiä, jotka kepeästi nostavat itsensä altaasta ylös, kulkematta portaiden kautta. No, ei se vielä kovin syvästä vedestä onnistuisi, mutta onhan se jostain aloitettava.

Seuraava loistava onnistumisen tunne tuli Wibit-radalla. Suosittelen lämpimästi kaikille sen kokeilua, milloin se sitten onkin käytettävissä eri halleissa. Kuka nyt ei olisi joskus katsonut Wipe Outia ja miettinyt, miten se itseltä sujuisi. Ensimmäinen ongelma tulikin heti siinä, miten päästä radalle altaasta käsin. Tässä kohtaa jumppakamu ojensi auttavan kätensä ja kannusti. Olin jo luovuttaa, kunnes sisuunnuin ja sain ruhoni raahattua ensimmäiselle lähtötasanteelle. Kyllä oli hupaisaa hommaa ja tunsin itseni jälleen melkein 5-vuotiaaksi, kun kieli keskellä suuta ähellettiin eteenpäin.

Yhden putken ylitys -kohdassa meinasi tulla tenkkapoo. Parasta olisi varmaan ollut yrittää juosta sen yli, mutten halunnut riskeerata putoamista, olinhan jo suorittanut enimmän osan radasta. Niinpä ylitykseen lähdettiin hajareisin itseään eteenpäin hilaten ja voin sanoa, että sentti sentiltä se vasta oli hidasta hommaa. Yli päästiin kuitenkin ja sitten oli edessä enää viimeinen ylitys ja loppuliuku alas veteen. Mikä riemu!!! Wibit-rata oli yllättävää kyllä fyysisesti aika rasittava, koko ajan hengästytti, kun sai taiteilla itseään eteenpäin liukkaalla pinnalla. Hyvä että tuli tehtyä loppuun asti!

I DID IT!! Kuva: Kukkavarvas-blogi

Hot venyttely -tila on toisessa kerroksessa altaiden yläpuolella. Lämmin ilma ja kosteus nousevat sinne, joten palella ei tarvinnut edes märissä uikkareissa venytellessä. Välipala maistui ja yhteistyökumppaneiden pisteillä tuli törsäiltyä vähän liikaakin. Lähtiessä mukaan annettu lahjakassi kruunasi päivän ja kotona sitä oli kiva hypistellä. Ajankohta lauantaina klo 16-20 oli mielestäni hyvä, sillä siitä voi jäädä kotiin huilimaan tai halutessaan ehtii vielä humputtelemaankin. Tapahtumassa jutellessani ihmisten kanssa monet tuntuivat toivovan lisää tällaisia. Toisaalta jos tapahtumia järjestettäisiin vaikkapa kuukausittain, voi olla että kävijöille tulisi ”ähky” ja tapahtumien viehätys katoaisi.

Viileässä kesässä oli se hyvä puoli, että salilla tuli käytyä tasaiseen tahtiin. Tavoitteessa tuli takapakkia käsittämättömän kesäväsymyksen, jatkuvan sairastelun, jäätelön ja valkkarin lipittelyn vuoksi (vaikka terassille en mielestäni tänä kesänä ehtinytkään). Nyt on kilpirauhaslääkitystä lisätty ja kortisoonikuuri päällä, joten palataan treeneihin ja tavoitteisiin toiste. Koitetaan saada motivaatiokäyrä venymään pidemmälle syksyn iltojen ja sateidenkin alettua!

Motivaatiokäyrä Kestävä muutos -kirjasta (Nummenmaa, Seppänen)

 

Lopuksi vielä teille tähän asti paras kokeilemani Guacamolen ohje (Valio). Mukailkaa omaan käyttöönne sopivaksi, perheen tortillailtaan tai leivänpäälliseksi.

Guacamole

  • 1 - 2 kypsää avokadoa
  • n. 1 rkl limetti- tai sitruunamehua
  • 1 tomaatti
  • 1 pieni sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • mustapippuria
  • 1/2 prk (à 200 g) kermaviiliä (ei välttämätön, tulee ihan hyvä ilmankin)
  • 1 tl sokeria
  • 1/2 tl suolaa

Mössää avocadot haarukalla tai sauvasekoittimella.

Mausta lime- tai sitruunamehulla.

Lisää pieniksi pilkotut tomaatti ja sipuli sekä valkosipulin kynsi

Lime- tai sitruunanmehu on siinä mielessä tärkeä, ettei avocado värjäydy niin nopeasti tummaksi.