Painonhallinnassa tavoitteiden asetteluni on aina ollut vähintään abstraktia. Tyylini on ollut lähinnä ”ammutaan haulikolla, tai oikeastaan ritsalla, metsään ja katsotaan mihin osuu”. Koska olen koko ikäni ollut ylipainoinen, en tiedä mitä tavoittelen ja miksi siihen kannattaisi panostaa. Olin toki kerran keväällä vuonna 1996 Painonvartijoiden Hyvän Olon Painoni ylärajalla (BMI 20-25 eli 58-73) painaessani 73 kg, mutta sitten tuli kesä ja paino lähti taas nousuun. Hatarat muistikuvat lähes 20 vuoden takaa kertovat, että olo oli kiva, virkeä, viehättävä ja eloisa. Flaksikin kävi ;) Hoikkuus ei kuitenkaan kestänyt niin kauaa, että siitä olisi jäänyt pysyvä muistijälki.

ENNEN:

Edes oma äitini ei tunnistanut minua tästä kuvasta vuodelta 1996. Musta on nyt sitten virallisesti tullut vanha fossiili, kun muistelen kaiholla nuoruuden päiviä. 

JÄLKEEN:

Sattuneesta syystä olen vältellyt kameraa Skäfän syntymän jälkeen, mutta tällainen otos löytyi lapsen synttäreiltä marraskuulta 2014. Välissä jokunen kymmenkunta kiloa.

Muistan suunnitelleeni, että 30-vuotisjuhlissani olen timmissä kunnossa. En ollut, vaan olin SiideriHai. Entä 10 vuotta myöhemmin? 40-vuotisjuhlissani? En ollut timmi, vaan olin ShamppanjaValas. Tietenkin lihas painaa enemmän kuin läski, mutta hei, en mä nyt NIIN lihaksikas ole. TEHOstartissa helmikuussa tehdyn kehonkoostumusmittauksen mukaan elimistössäni oli 48,3 % rasvaa!! Tiedän, kuvottavaa! On se sentään 1 % vähemmän kuin 2010 laihduttaessani, esikoisen ollessa 4-kuukautinen. Hauska juttu on se, että silloin olin 13 kg kevyempi kuin kuopuksen syntymän jälkeen eli lihasta on kuitenkin tullut lisää lähivuosina! JEE!

Raskauden ja imetyksen aikana iho meni ihan kamalaan kuntoon, näppyläiseksi perunapelloksi. Onneksi hehkeys saatiin palautettua muutaman kerran kasvohoitokuurilla Lean hellässä huomassa Kauneuspiste Aleksiassa. Kuten kuvista näkyy, kulmien nyppiminen ja värjäys on näppärä pikakasvojen kohotus. Elämässä pitää välillä muistaa palkitkin itseään jollain kivalla! Note to self: Ei herkuilla!

Yllättävää kyllä mittauksen mukaan nesteen määrä elimistössäni on liian alhainen, 37,9 % suosituksen ollessa 45-60 %. Tämä ihmetyttää eniten siksi, että olen jo usean vuoden ajan kulkenut vesipullo käytännöllisesti liimattuna toiseen käsivarteen kiinni. Kaverit ovat jo kuittailleet siitä että tarviiko sitä putelia joka paikkaan kuskata ja aina sitten rampata vessassa. Täytyy alkaa kirjata ylös juodut vesimäärät, niin tulee tarkempaa tietoa asiasta. Suositushan on vähintään 1,5-2 litraa päivässä.

Koska tuommoisen suurin piirtein 40 kilon pudottaminen on ylivoimaista, tavoite on pakko pilkkoa pienempiin osiin. Painonvartijoissa aikoinaan suositeltiin 10% painonpudotusta alkupainosta ja sitten 3 kg:n välein seuraavat tavoitteet. Irlannissa se sujui helpommin, kun en kunnolla käsittänyt paunamittoja. Kahdesta Silver Sevenistä (14 paunaa) sai Stonen (6,35 kg) eli koristekiven.

Virallisen tavoitteeni ensimmäinen osa, on paino Skäfän raskauden ensineuvolakäynniltä. Sitä ennen 10 % tuleekin jo täyteen + risat 4,4 kg. Tämä on saavutettava juhannukseen mennessä n. 2 kg / 4 viikkoa tahdilla eli puoli kiloa viikossa. Absoluuttinen takaraja on heinäkuun loppuun mennessä (sairaus / kesävara). Punnitus on keskiviikkoisin aamulla kotona. Jälkimmäinen ”haaveosa” olkoon tuo vuoden 1996 paino 73 kiloa ja lisätään abstraktia sen verran että se olisi saavutettavissa 45-vuotisjuhliin mennessä.

Strategiani tavoitteen saavuttamiseen on:

  • Liikun vähintään 3 kertaa viikossa sisältäen 2 salikertaa ja 1 jumppa / vesijuttu tms. Kaikki muu on plussaa. Pyöräilyn voi nyt ottaa lisäliikunnaksi, kun Skäfänkin saa jo kyytiin.
  • Syön kasviksia aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä. Piste. Joka päivä. Edes 1 siivu kurkkua, jos ei muuta ole tai mene.
  • Mittaan juomani veden ja juon 3 litraa päivässä.
  • Karkkipäivä kerran viikossa.

Oma tai lasten sairastaminen saa aiheuttaa poikkeaman strategiaan.

Kehonkoostumustestissä luumassani oli 2,8 kg. Suuria luita ei siis voi syyttää tästä painosta. Kehon ikäkin oli noussut kahdessa vuodessa 44:stä 55:een eli 11 vuotta. Skäfää odottaessani annoin itselleni luvan syödä jos nyt en kahden edestä, niin ainakin herkkuja, koska vaan teki mieli. Oli pakko uhmata ja taistella vastaan raskausdiabetes-ohjeita. Piti kokeilla kepillä jäätä, kuinka kauan arvot pysyvät hyvinä. Laskin sen varaan että koska sain esikoisesta vain 3 kiloa, en varmaan liho paljoa nytkään. Yeah right! Lihoin melkein 16 kiloa.

Nyt haastan teidät kaikki KIRJAAMAAN JA JULKISTAMAAN OMAT KONKREETTISET TAVOITTEENNE JA MISSÄ AJASSA TAVOITE ON SAAVUTETTAVA. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!! Keksikää mulle joku sopiva rangaistus, jos en pääse tavoitteeseeni.

Aurinkolahden uimaranta – harmi ettei menneenä talvena päästy kunnolla jäistä nauttimaan. Kuumaa kesää ja kevyempää oloa odotellen…

Ensi kerralla kerron teille mitä on SalaSuklaa, jos joku ei vielä sitä ole maistanut!