Kyllä olen samaa mieltä Alatalon Mikon kanssa että rikoo on riskillä ruma! Iloitaan nyt kuitenkin siitä, että alesta löytyi uudet treenivaatteet (32-38 sekaan oli eksynyt parit XL:t).

Toisella laihdutuskurssillani (Forever Club Kevyt Sankari 2011, -6 kg) treenattiin bootcampia 2 kertaa viikossa ja aerobista kerran viikossa. Porukkamme oli tosi motivoitunut, iloinen ja yhteisöllinen, joten yhteiset treenit olivat koko kurssin parasta antia. Bootcamp tehtiin 3-4 liikkeen pattereina, aloittaen aina 20 toistosta alaspäin. Hiki lensi ja vatsahapot nousi suuhun. Rankka treeni näkyi nopeasti, nimittäin parin viikon jälkeen sain sellaisen rasitusvamman jalkaani, että ortopedi kielsi kaikenlaisen liikunnan 6 viikon ajaksi. Loppuajasta ainakin lankku ja askelkyykyt sujuivat hyvin. Tiesittekö muuten että Hesarin tutkimuksen mukaan askelkyykky on vihatuin yksittäinen liike? Tuon nyt olisi melkein voinut sanoa ilman tutkimustakin, mutta onhan se tehokaskin. Lukaiskaa huviksenne http://www.hs.fi/terveys/a1404267220535.

Näillä kahdella laihiskurssilla (ensimmäinen laihdutuskurssi Finnbodyn Paras Pudottaja v. 2010, -7 kg) oli muutama yhteinen asia: ensimmäisenä se, että molemmat matkivat suosittua jenkki-tv-ohjelmaa Suurin Pudottaja. Kumpikin järjestettiin kyseisissä liikuntaketjuissa silloin ensimmäistä kertaa ja sen huomasi mm. siitä että aikatauluja ei ollut huomioitu kuntosalin muuhun toimintaan. Ohjaaja oli ”pakotettu” vetämään kurssi vaikka aihe ei häntä tuntunut kiinnostavan pätkääkään. Ruokavalioita ja muita ohjeita keksittiin matkan varrella. Eräs ensi kertaa laihduttava pyysi ohjaajalta ohjeita ruokavalioon, niin tämä neuvoi hänen katsomaan googlesta. Herää kysymys, miksi maksaa salille monta sataa euroa laihdutus-liikunta-kurssista, jos neuvot ovat ”katso googlesta” tyyppisiä? Katsoin äsken, tuloksia noin 237 000 kpl.

Lounaani: 300g kasviksia, 200g kanaa, 3 dl ruispastaa, salaatinkastiketta, ruisleipäviipale levitteellä. Ei mahdu tavalliselle lautaselle vaan pitää käyttää kulhoa. Ett semmoset annoskoot hienoilla ohjeilla…

Ymmärrän, että liikuntakeskusten järjestämillä kursseilla he käyttävät usein vakituisia kuukausipalkkaisia ohjaajiaan. Mielestäni olisi hyödyllistä jos ohjaajalla olisi jotain omaa kokemusta ylipainosta, toki sellaista henkilöä on varmaan vaikea löytää liikunnanohjaajien keskuudesta. Joku Painonvartijat + Liikuntaspesialistit + psykologi olisi ihanteellisin vaihtoehto. Kyllähän suurin osa meistä tietää, että pitää kuluttaa enemmän kuin syödä laihtuakseen. Korvien välistä se enemmän on kiinni eli motivaatiosta ja muista psykologisista syistä. Laihtumaan kuitenkin pystyy liikkumattakin, kun taas pelkällä liikunnalla laihtuminen on lähes mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa.

Syksyllä 2012 pääsin erään Personal Traineriksi opiskelevan opinnäytetyöksi. Treenasimme yhdessä pari kuukautta ja tulokset jäivät heikoiksi: painoni nousi vaikka söin ohjeiden mukaan ja liikuin 3 kertaa viikossa. Hän esitti työnsä opettajalleen, joka näki siitä heti syyn: kilpirauhaslääkitykseni ei ole kohdallaan. Opettaja arvioi, että syömisilläni ja liikkumisillani painoni olisi kyllä pitänyt pudota ja reilusti. Hänellä itsellään oli kilpirauhasen vajaatoiminta, joten hän tunnisti dilemman heti. Sain neuvon vaihtaa lääkettä ja jos se ei auta, vaihtaa lääkäriä. Tästä alkoikin pitkä ja kivinen tie, josta lisää jatkossa.

Slangipläjäys: Nää botskit ei skiglaa enää skönelle, venataan meneeks botneen vai kui käy. Taustal avomeri höyrys ku oli jotain 20 astetta miikkaa. Diggaan dallailla rantsus ja ympäri pöpeliköitä. Tääl Idäs se on nii iisii, himast vaa kadun päähän ni jo voi pludaa.

Nyt ei o rantsussa ryysistä! Ei tätä Suomen talvee vaan meinaa hiffaa ku on ollu vuos välii. Justhan me oltiin skidien kans täs tsimmaamassa ja touhuumassa pumpattaval krokolla, ni jo taas saa vetää toppaa niskaa mont kerrosta ja snögöö tunkee fönareist ja dörtseist sisään (ihan oikeesti muuten skidien huoneen fönäri o inest jäässä)!