Myös pyöräilijän on syytä pitää huolta lihastensa hyvinvoinnista myös venytellen – ainakin itse olen huomannut kumuloituneen venyttelemättömyysvaikutuksen erilaisina jumituksina ja kipuina etenkin niska-hartiaseudulla. Kylmennyt ilma ja toimistotyöläisen arki ovat aikaansaaneet itselleni samoja vaivoja, jotka toistuvat aina, kun teen tarpeeksi töitä tietokoneella enkä jumppaa hartiaseutua. Hiirikäden vaihtaminen vasempaan auttaa yllättävän nopeasti, mutta haluan ennaltaehkäistä kropan kankeutta myös venyttelemällä.

Sinänsä venyttelyn faktisista vaikutuksista voi olla monta mieltä, ja kuulemani mukaan ainakin jonkin tutkimuksen mukaan pitkäkestoiset venytykset pikemminkin haittaavat palautumisessa (aiheuttaisivat lihakseen mikrorepeämiä, väitettiin jossain). Siksi kannattaisikin suosia dynaamista, joogamaista venyttelyä, jossa hengityksen mukaan venytystä vuoroin syvennetään ja vuoroin löysätään. Tämä ainakin on melko luonteva tapa toimia.

Itse ainakin viihdyn huomattavasti paremmin omassa kropassani, kun raajat liikkuvat tarpeeksi vetreästi, ja etenkin iän karttuessa vaikutuksen varmaankin voi huomata selkeämmin. Mistään supernotkeudesta ei ole kyse, vaan sellaisista liikelaajuuksista, joihin itse on tottunut. Itse saan kankeatkin lihakset nopeasti venymään totuttuihin asentoihin, kun hieman panostan aikaani siihen.

Kävin kokeilemassa FIXin venyttelytunnin Malmilla, jonne raahasin myös puolisoni mukaan. Hän ei ole juuri koskaan venytellyt eikä myöskään koe kaipaavansa sellaista, mutta tuli silti mielellään kokeilemaan.

Pienten alkulämmittelyiden jälkeen ryhdyttiin venyttelemään etu- ja takareisiä, kylkiä, pohkeita, rintalihaksia ja lonkanojentajia tietyissä toistuvissa sekvensseissä. Opettaja neuvoi käyttämään hengitystä apuna. Myös selkään haettiin liikkuvuutta kiertoliikkeiden avulla. Mitkään asennoista eivät olleet haastavia, ja ne luonnollisesti sai (ja pitääkin) tehdä omien tuntemustensa mukaan. Osallistujia näyttikin olevan laidasta laitaan, mikä oli kiva huomata – kyseessä ei siis ollut himovenyttelijöiden akrobatiatunti.

Puolisokin näytti pärjäävän varsin hyvin, vaikka ohjaaja ei varsinaisesti aivan rautalangasta kaikkea vääntänytkään. Kuten millä tahansa ryhmäliikuntatunnilla, etuna on, jos on osallistunut vastaaviin aiemminkin, sillä niissä yleensä käytetään ja muunnellaan samantapaisia liikkeitä ja liikutaan musiikin rytmissä tietyllä lailla. Sinänsä venyttelytunnin alkulämpässä ei ole kuitenkaan väliä, tekeekö kaiken aivan oikein ja oikeassa rytmissä. Tunnin jälkeen kommentit olivat: ”Mutta mikä se ranka oikein on? Aina sitä pitää pidentää. Napa kiinni rankaan?”