Säbäkerhon tunnin mittaiset treenit sisältävät tekniikkaharjoittelua ja pelaamista, hauskanpitoa unohtamatta.

Jottei lapseni joutuisi tulevaisuudessa painimaan samanlaisten paino- ja terveysongelmien kanssa kuin minä, olen yrittänyt ryhdistäytyä heidän liikuttamisessaan. 5-vuotias Skloddi oli jo parivuotiaana säbävirtuoosi ja säbä on edelleen kuvioissa mukana viikottaisena talvilajina. Kipinä syttyi, kun hän meni perhepäivähoitoon 1 v 4 kk -ikäisenä. Hoitajan omat pojat ja muut pihakaverit (n. 8-10-vuotiaat) pitivät mailaa vonkuvaa taaperoa lähinnä herttaisena ja ottivat tämän mukaan peliin. Isot syöttelivät pienelle ja antoivat hänen tehdä maaleja ja voittaa: voilá, rakkaus lajiin oli syttynyt.

Katso SSV:n esittelyvideo lasten kerhotoiminnasta.

Säbäkerhon treeneissä.

Kesällä 2013 kokeilimme myös lapsi-vanhempi jalkapallokerhoa Skloddin kanssa. Siinä hankaluutena olivat vaihtelevat säät, sillä treenit olivat ulkona, sekä raskauteni. Myönnettäköön, että edes Irlannissa viettämäni vuodet eivät ole saaneet rakkauttani jalkapalloon vielä syttymään. Useimmiten ainoana naisena porukassa tunsin itseni lähinnä hölmöksi ja Skloddiakin joutui toisinaan maanittelemaan pelaamaan.

Skloddi aloitti päivähoidon parin vuoden tauon jälkeen. Minunkaltaiselleni puolilaiskalle liikuttajalle oli onni saada hänet liikuntapäiväkotiin. Konkreettisemmat erot tavalliseen päiväkotiin ovat ne, että juoksemista ei ole kielletty ja liikunta on otettu aktiivisemmin mukaan lasten jokapäiväiseen toimintaan. Suositusten mukaan lasten tulisi liikkua reippaasti kaksi tuntia päivässä. Sateisena päivänä kotosalla siinä onkin tekemistä, että lapselle keksisi tällaista liikuntaa.

Lue lasten liikuntatutkimuksesta.

Skäfä temppuradalla Vuosaaren perheliikunnassa.

Skäfä saa siis nauttia lähes jakamatonta huomiota arkipäivisin. Sen kunniaksi päätin aktivoitua ja lähteä hänen kanssaan taaperojumppaan. Vaihtoehtoja eri tahoilla on ihan hyvin saatavilla, jos on päivät kotona lapsen kanssa. Työssäkäyville aikatauluttaminen onkin jo vaikeampaa. Skloddin ollessa 2-3-vuotias pysyttelimme lähinnä kotosalla, koska arki-iltoina aikaa oli vain pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Viikonloppujen harrasteryhmät olivat ehtineet täyttyä ennen kuin tajusin edes asiaa miettiä. Kannattaa siis olla ajoissa liikkeellä aina jo seuraavaa kautta silmällä pitäen sekä kysellä myös peruutuspaikkoja!

Katso Urheiluhallien lastenliikunnan tarjonta.

”Äitii!! Tää kone on rikki!”

Paikallislehdistä voi bongata hyviä tapahtumia lapsien liikuttamiseen, kuten Vuosaaressa Lions Clubin vuosittainen Syyskipinät-urheilutapahtuma. Tästä sain idean viime keväänä järjestää 5-vuotissynttärit Lasten Olympialaisten muodossa. Kyllä olivat synttärivieraat ihmeissään, kun ensin lähdettiin läheiselle koulun kentälle kisailemaan. Aikuiset kiinnittivät huomiota siihen, että lapset olivat paljon rauhallisempia kakkupöydässä, sauhuttuaan ensin ulkona liiat höyryt pihalle.

Lions Clubin ja Viipurin urheilijoiden järjestämässä lasten urheilutapahtumassa olivat katsojat takana vaarassa. Kolmannella yrittämällä kuula lähti oikeaan suuntaan eli eteenpäin.
Jokainen urheilija sai mitalin ja hymy oli sen mukainen!

Omasta liikkumisesta sen verran, että vesijuoksu on kurssin jälkeen alkanut sujumaan ja KuntoStartista innostuin taas ohjattujen tuntien pariin. Neljän erilaisen tunnin jälkeen tiesi tehneensä! Kuntosali kulkee muuten hyvin, mutta ohjelmaa täytyisi päivittää. Lisäksi olen suunnitellut kuntotestiin menoa ja kotona tehtyjen testien välituloksien ottoa. Paino seilaa eestaas, mutta kilpirauhaslääkkeen lisäyksellä olen sentään ollut vähän virkeämpi.

Rohkea ratsumieheni. Näyttää hevosmiestaidot tulevan Skloddille verenperintönä, kun ei yhtään jännittänyt nousta elämänsä ekaa kertaa hevosen selkään.