Se taisi olla tammikuun loppua, kun asetuin (liian korkealle) satulalle polkemaan kuntotestiä. Fiilarit ennen testiä olivat innokkaat:

Testin jälkeen… noh, hikiset…

Tulokset olivat juuri sitä, mitä odotinkin, eli luokkaa surkeat. Inhottavaa sinänsä, että olisin jaksanut polkea vielä pidempään, mutta kun jalat eivät enää totelleet ja takapuoleen sattui se satula niin hirvittävän paljon. Ensi kertaa varten aion kyllä totuttaa istuinluiden ympärillä olevaa nahkaa fillarisatulaan ja reisiä poljentaliikkeeseen ennen testiä. Hyvissä ajoin. Eipähän jää sitten jossiteltavaa.

Myös kehonanalyysi oli mennyt huonompaan ja kroppa epätasapainoon verrattuna syksyiseen mittaukseen. Sen sijaan lihaskuntotestit sujuivat ihan hyvin, kaikki paitsi vatsalihakset näyttivät tulosliuskassa vihreää palkkia, ja vatsiksetkin sinistä.

Urheiluhallien testaaja suosittikin minulle lihaskuntoharjoittelun vähentämistä ja aerobisen liikunnan lisäämistä. Eli kävelyä ja kävelyä ja kävelyä. Riittävän pitkiä sessioita kerrallaan riittävän monta kertaa viikossa.

Ideahan sinänsä oli vallan mainio ja täysin toteuttamiskelpoinen, mutta sitten elämä alkoi painaa päälle. Työelämä, nimittäin. Maaliskuun 6.-8. päivä kisattavan vakio- ja latinalaistanssien Grand Slam -osakilpailun järjestelyt alkoivat viemään aikaa ja energiaa siten, että edes kotimatkan kävelyyn (puoli tuntia, alamäkeen) ei jäänyt enää voimia.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Grand Slamit ovat onnellisesti ja menestyksellisesti takana ja harjoitteluun tulee nyt uusi alku. Taas. Katsotaan, mikä (teko-)syy seuraavaksi iskee päälle.

Ps. Koko kisaviikonlopun aikana ehdin ottaa tasan yhden valokuvan. Senkin sunnuntai-iltana myöhään kisojen jo päätyttyä, poislähtiessä. Kuvassa Gabriele Goffredo ja Anna Matus, jotka edustavat Moldovaa. Ja minä, silmät kierossa neljännen perättäisen yli 17-tuntisen työpäivän jälkeen.

Gabrielen ja Annan Helsingin kisasuoritusta voi katsoa mm. täältä.

Huikea keikka, mutta tulipahan tehtyä. Ja ensi vuonna samaan aikaan uudestaan!