Tervehdys, lukija. Olen Hanna, ja nyt aluillaan olevassa projektissani tarkoitukseni on parantaa lihastasapainoani, joka on kehittynyt epäsuotuisaan suuntaan viimeisen parin vuoden aikana. En koskaan ole ollut mikään lihaskimppu, mutta aikoinaan harrastaessani BodyPumpia ja kuntosalia oli hauiksissa edes hieman papua, vatsalihaksissa voimaa ja takamuskin kiinteämpi. Sittemmin olen unohtunut pyörän päälle, mikä on pikkuhiljaa löysyttänyt ylävartaloa.

Hyväkuntoisista ja kestävistä yläkropan lihaksista on hyötyä pyöräilijällekin ja monipuolinen liikunta kuntosaliharjoitteluineen poistaa jumituksia, joita niskaan, hartiaseutuun ja selkään helposti tulee staattisesta ajoasennosta johtuen. Lisäksi pyöräilijän kannattaa treenata myös jalkoja, sillä mitä enemmän voimaa löytyy suhteessa omaan painoon sitä enemmän tehoja saa välitettyä polkimiin ja pyörä kulkee kovempaa.

Erityisesti eteläsuomalainen tasamaa on omiaan suosimaan vankkarakenteisia pyöräilijöitä, joten jos oikeasti haluaa pärjätä suomalaisissa maantiepyöräkisoissa, ei etenkään naisella lihasmassaa juuri voi olla liikaa (olettaen, että aerobista kuntoa löytyy myös). Itse olen kuitenkin ensisijaisesti harrastelija, ja vaikka leikkimielisesti tuleekin kisaa ajettua – ja tulevana kesänä kenties enemmänkin –, treenaamiseni ei ole erityisen kunnianhimoista. Siten tavoitteenani onkin nyt tulevien kuukausien aikana parantaa lihaskuntoa yleisesti ja katsoa, mihin asti se riittää mitattavien tuloksien suhteen.

Suuntana on siis piakkoin Kontulan kuntosali sekä erilaiset kehonhuoltotunnit pyöräilijän näkökulmasta.

Nyt, ennen salikauden avausta, ehtii kuitenkin vielä polkea trainerilla: