Reilu puoli vuotta sitten vaihdoin uusiin patjat ja tyynyt sängystäni. Olin jo pidemmän aikaa havahtunut aamuisin solisluun seudulla olevaan kipuun ja siihen, että herättyäni olin käpertynyt kasaan. Nukkuessani vedin olkapäitäni rintaa kohti ja natina vaan kuului, kun aamuisin venytin vartaloa taas vetreämmäksi. Harmi kun en huomannut siinä vaiheessa käydä lääkärillä, olisin päässyt huomattavasti halvemmalla kuin petikaluston uusimalla. Toisaalta, eivät patjatkaan elinikäisiä ole, kuten huomasi eräs tuttu vanhempi rouva, kun selkäkivut hellittivät vaihdettuaan 40 vuotta vanhat patjat uusiin.

Aiemmassa elämässäni olen useimmiten ollut enemmän tai vähemmän fyysisissä töissä: tarjoilijana, matkaoppaana jne. Siksi olen vähän yllättynytkin siitä, miten nopeasti kroppa reagoi staattiseen toimistotyöhön. Nykyään sitäkin on jo helpotettu sähköpöytien, erilaisten hiirien ja satulatuolien avulla. Asiakaspalvelutyössäni onneksi on päiviäkin jolloin liikkeessä koko ajan ja tavallisenakin päivänä tulee noustua vähän väliä pöydän äärestä kopioimaan.

Patjan vaihdoista huolimatta kankeuteni jatkui, kunnes alkuviikosta kipu kävi sietämättömäksi. Edellisenä päivänä olimme pentueen kanssa retkeilleen Sipoonkorvessa ja repussa oli kyllä painoa, muttei mitenkään poikkeuksellisen paljoa. Kärvisteltyäni päivän töissä, kipaisin lääkäriin ja syy selvisi samantien. Jossain rintalihaksen alla on pectoris minor- niminen lihas, mikä on ärtynyt, tulehtunut tai muuten vaan pahalla päällä.

Tämä lihas on lääkärin mukaan jäänne niiltä ajoilta kun ihmisolento kulki vielä neljällä raajalla ja nykyisin siis täysin tarpeeton. Sain roppakaupalla reseptejä ja lähetteen fysioterapiaan. Tässä tuli samalla hyvin todistettua sekin, miten vähän sitä loppujen lopuksi KATSOO itseään, kun katsoo peiliin. Nyt kun silmäni aukesivat tälle ongelmalle, jo vilkaisu peiliin kertoi, että toinen olkapääni on viisi senttiä alempana kuin toinen. Varhaiskeski-ikäinen keho reagoi yllättävän nopeasti siihen, etten ole noudattanut rutiinia salilla käymisessä ja säännöllinen hieronta on jäänyt työkiireiden vuoksi pois. Arvatkaa, kuka aina muistuttaa työkavereita töissä hyvästä ergonomiasta?!

Silloin kun on tullut paljon käveltyä, rullaan jalat iltaisin pilatesrullalla. Käsittämättömästi olen jo onnistunut hukkaamaankin yhden puolimetrisen rullan, mutta onneksi rakas naapuri lainasi omaansa. Rullailu on ollut muodissa viime vuosina, eikä syyttä. Juttelin asiasta äitini kanssa ja kävi ilmi, ettei rullaus sinänsä ole uusi asia, vaan sitä on harrastettu jo 50-luvulla Ypäjän Naisvoimistelijoissa. Välineet olivat vain vähän erilaisia siihen maailman aikaan.

Olimme talvella myös visailemassa Stadi vs. Lande-ohjelmassa. Tutustuimme siellä ihanan iloisiin Sodankylän Siskoksiin ja hauskaa oli kuulla, että lihasten rullailumuoti on yltänyt jo Rovaniemelle asti. Kutsuttiin toisiamme puolin ja toisin kylään ja kiva olisikin käydä katsomassa, kuinka valoisaa pohjoisessa oikein kesällä on.