Ruoka on sellainen aihe, että se tavalla tai toisella koskettaa jokaista. Ihminen kun ei syömättä pysty olemaan, joten addiktiona tai muuna ongelmana se on varmaan vaikeimmasta päästä. Kun olin PT:n opinnäytetyö asiakkaana, hänen opettajansa oli kiinnittänyt huomiota yhteen ”oireeseeni”. Kerroin lihovani heti pari kiloa, jos syön viipaleenkin pullaa tai kävelen leipomon ohi. Tiukka treeni ja ruokavalio eivät tehonneet, joten hän osasi päätellä kilpirauhaslääkitykseni olevan riittämätön. Kilpirauhasen vajaatoimintaan ruokavaliolla on vaikutusta. Täsmennän tässä kohtaa, että en ole lääkäri, enkä ravitsemusterapeutti, joten kerron vain omista ja kuulemistani muiden kokemuksista.

Yritän tehdä kasvisten syönnistä rutiinia. Tämä kasarillinen porkkana-punajuuri-lanttu-mättöä kestää 3-4 päivää kahdesti päivässä reilun annoksen syötynä. Tulee lupsakan jouluiset fiilikset näillä juureksilla.

Olen aina ollut sellainen, että tarvitsen tarkkoja ruokavalio-ohjeita, joita voin sitten tilanteen mukaan soveltaa (lue: lipsua). Mielessäni on edelleen vähän kaikkimullenythetitekemättämitään -ajattelua. Jos onnistun viikonkin noudattamaan ruokavaliota tiukasti, enkä laihdu, höllään heti jostain. Jos taas laihdun, höllään heti vähäsen ja kokeilen kepillä jäätä, minkä verran voin höllätä ennen kuin laihtuminen pysähtyy. Todella tyhmää, tiedetään. Mutta sitä kai se Elämä on. Pienin askelin opetellaan uusia asioita. Vähän niin kuin kuopus, ”Skäfä” nyt 1 v. 3 kk, joka seilaa nyt konttaamisen-kävelyn-kiipeämisen ja kaatuilun välimaastossa.

4-vuotiaan taiteilija käsitus äidistä J Huomaa pitkät kynnet ja säärikarvat!

Vuosien laihdutuskokemus on tuonut sentään aika paljon teoriatietoa. Tiedän kasvisten, hedelmien ja marjojen hyödyt sekä olen oppinut ottamaan kinkkua meetvurstin sijaan. Töissä ollessa oli se hyvä puoli, että kasviksia oli lounaalla helposti ja paljon saatavilla seisovassa pöydässä. Kaikki varmaan tietävät, miten siinä seisovassa pöydässä käy, kun siihen menee liian nälkäisenä. Kotona on työruokailua helpompaa noudattaa 3-4 tunnin välejä syömisessä. Tähtään siihen että syön aina samoihin aikoihin kuin lapsetkin syövät. Teoriassa helppoa…

Suurimpana haasteenani tällä hetkellä on suunnitelmallisuus ja ennakointi. Vähintään pari kertaa viikossa käy edelleen niin, että ruoka-aika on lähestymässä ja mulla ei ole hajuakaan mitä kenellekin syöttäisin. Uunijuuressetin tekemiseen menee melkein se 3 tuntia, joten valitettavan usein käy niin että saan penskat syötettyä ja sitten ”kehittelen” itselleni jotain yllätysannoksia.

Kaappien kätköistä: chiansiemeniä hyytelönä, banaania ja maapähkinävoita ja kahvia ex-puolisolta osituksena jääneestä kupista (sain myös vajaan purkin kaakaojauhetta sekä monivitamiineja).

Saadakseni jotain tolkkua ruokavaliooni, Googlesta katsomisen sijaan, investoin viime syksynä ravitsemusterapeutin palveluun (www.kevennystakehoon.fi). Aloitettiin ruokapäiväkirjalla ja sen purulla. Yllätyksekseni, ravintoaineiden saantini oli aika hyvällä mallilla, vaikka kyseiset päivät eivät olleet mitään täydellisiä. Muistini (joka voi pettää) mukaan lopputulema oli se, että mitään 100% ruokavaliota kilpirauhasen vajaatoimintaan ei ole, kuten vaikka laktoosi-intoleranssiin tai keliakiaan. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.

Itse keskityn tällä hetkellä ”kunnon” ruokaan ja kasvisten lisäämiseen. Jos olen väsynyt, laiska, kiireinen tai vailla varautumista, kasvisten syönti jää ensimmäisenä. Tämä on vanha sukuvitsaus. 50-luvullahan lounas kai usein kuitattiin voileivillä ja maidolla ja se tietotaito kulkee perimässä edelleen. Nykyään yritän jaksaa tehdä enemmän ruokaa kotona kuin ostaa valmiina. Suunnitelmani on oman ruokavalioni parantamisen myötä parantaa myös lasten ruokia. Tunnustettakoon, että en ole Pullantuoksuinen Kotiäiti, vaan paremminkin MikronPlingauttavaPinaattilettuMutsi. Useampana päivänä kuin ennen mikrossa plingahtaa sentään kotiruoka.

Sisäinen SuperÄitini suunnittelee tähän parvekkeelle kesäksi vihreää puutarhaa. Tomaattia, yrttejä, chiliä, kukkia tai murattia seinälle kasvamaan ettei lapset kiipeä katolle. Ainoa pieni ongelma voi olla siinä että peukalo ei ole vihreä, vaan keskellä kämmentä. Vinkkejä vastaanotetaan!

Kyselin Facebook-ryhmästä mielipiteitä kilpirauhasruokavaliosta. Voitte arvata, että keskustelu oli kirjavaa. Tärkeimpänä argumentteina olivat varmaankin:

  • hiilihydraattien saaminen hyvistä lähteistä (kasvikset, marjat) sillä kilpirauhanen tarvitsee niitä
  • viljaton
  • maidoton
  • sokeriton
  • vegaaninen ruokavalio
  • syödä siten, ettei ylläpidä tulehdustilaa elimistössä (kilpirauhasen autoimmuunitulehdus oletan)

Siteeraan erään kommentin, joka tuntuu itselle järkeenkäyvältä:

”Ruokavaliomuutoksia tulisikin tehdä maltillisesti; yksi asia kerrallaan. Samalla on helpompi huomata sekä positiiviset, että negatiiviset muutokset kehossa. Kerralla jos päättää ottaa sokerittoman, maidottoman, gluteenittoman jne, niin ateriat muuttuvat helposti kovin tylsiksi ja epäravinteikkaiksi.”

Huh, kylläpä oli asiaa ruoasta ja sen vuoksi jatketaan TEHOstarista ja tavoitteista ensi kerralla.

Tein Facebookiin itselleni kansion ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä”. Kuvassa Pirkan juustoinen glögikakku joulupöytään. Tältä sen piti näyttää…

… ja tältä se näytti. Glögipäällinen ei ollut tarpeeksi kylmää vaan valahti juustotäytteen läpi jääkaapin pohjalle. Normipäivä.