7-vuotias Skloddini aloitti koulun tänä syksynä. Siinäpä on taas ollut mullistusta kerrakseen koko perheelle. Ensimmäiset viikot kuluivat käytäntöjä opetellessa. Kovasti on suomalainen peruskoulu muuttunut reilussa kolmessakymmenessä vuodessa. Yllätyin siitä, miten usein niitä kuuluisia Wilma-viestejä tulee. Toki vilkkaan ja kekseliään poikalapsen omistaminen auttaa asiaa. Olen saanut tiedonannon mm. tahallisesta huulirasvan vessanpönttöön pudottamisesta, mutta onneksi sekin konflikti oli selvitetty opettajan kanssa. Kateeksi ei käy kansankynttilöitä, kun siellä laumaansa paimentavat ja kurissa pitävät. Hyvin he kuitenkin ehtivät vielä lapsia opettaakin. Ensimmäisen kouluviikon aikana Skloddi oppi tekemään kainalopieruja ja sen onneksi kavereilta eikä opettajalta.

Onnekseni sain pojalle paikan musiikkikoulun iltapäiväkerhosta, sillä ekaluokkalaisen koulupäivä kestää pisimillään neljä tuntia. Kerhossa toiminta on vapaamuotoista, ulkoilua, leikkiä ja kaverien näkemistä. Sielläkin välillä otettiin miehistä mittaa, kun pikkuäijät mittelivät, kuka on kukko tunkiolla. Helsingin kaupungilla on tänä syksynä ollut myös aamutoiminnan kokeilu ja se osoittautuikin hyväksi ysin aamuina. Jos äiti ei ole kotona vieressä vahtimassa, ekaluokkalainen livahtaa nopeasti sohvalle peiton lämpöön ja unohtuu sinne, kun pitäisi kouluun lähteä.

Koulussa käyminen myös kuluttaa kukkaroa. Kännykkä (halvin mahdollinen karvalakkimalli) on jo atomeina. Sen kotelo ja kuori on oppilaan itsensä, kaverin kannustamana, kokeilumielessä revitty irti liimauksistaan ja paloiteltu. Uutta en suunnitellut hankkia. Puhelimessa oli aluksi peruspalvelut käytössä, mutta kyllästyttyäni älyttömiin määriin pelien latauksia, poistin siitä kaiken paitsi perustoiminnot. Tällä hetkellä kekseliäs nuori mieli viihdyttää itseään Google Mapsin livekarttoja katselemalla. Kotiavain sen sijaan katosi lopullisesti parin viikon käytön jälkeen.

Myös vaatemäärät, mitä koulussa katoavat bittiavaruuteen, ovat käsittämättömät. Syyskuussa koululainen tuli vielä kotiin ilman takkia, mutta onneksi vesisateet ja pikkupakkaset ovat tulleet avukseni pukeutumisen suhteen. Alkusyksystä kävin koululla pariin otteeseen ja pelastin sieltä 9 kpl lapsen vaatekappaleita, mitä hän ei ollut itse muistanut tuoda kotiin. Ei meinannut enää pyörän tarakka riittää. Joukossa oli mm. neljä ulkotakkia ja vähän ihmettelinkin kuinka niitä on niin monta, mutta siinä on ollut pari pieneksi jäänyttä ja pari sopivampaa.

Odotan innoissani miten saan läksyjenvalvojan tehtävässä käydä koko peruskoulun oppimäärän uudelleen läpi päivitettynä versiona. Parissa kuukaudessa alkoivat lapsellakin rutiinit sujua ja oppiminen innostaa. Sitten tulikin äidille SuperYllätys (aivan kuten talvi yllättää autoilijat joka vuosi): syysloma! Yhtäkkiä havahduin siihen, että ekaluokkalainen haahuilisi 5 päivää 8 tuntia päivässä kotona yksin. Ruokahuolto pitäisi järjestää, yksinolemisen pelko häivyttää ja lisäksi kehittää jotain mielekästä tekemistä pelaamisen ja sen vonkumisen lisäksi. Itse olisin kuitenkin töissä kaikki nämä päivät, koska meille aikuisille lomia on suotu vain rajallinen määrä. Saatoin kuvitella kuinka monta kertaa puhelimeni soisi työpäivän aikana ”Äiti, saanks mä pelata tabletilla” -tyyppisiä puheluita.

Nopea Googlettaminen pelasti minut tälläkin kertaa. En ollut nimittäin oikein tajunnut että eri tahot järjestävät lapsille ohjelmaa lomien aikana. Vuosaaren Urheilutalolta bongasin 5 päivän leirin ja paikka oli siinä mielessä hyvä, että se on pojalle tuttu salibandystä ja uimareissuilta. Leiri kesti suurinpiirtein saman verran, minkä toimistotyöläisen työpäiväkin. Bonuksena tietty lämmin ruoka, mielekäs tekeminen ja muiden lasten seura. Äidin kannalta tietenkin huojentavin ajatus oli se, että lapsi oli aikuisen valvovan ja huolehtivan silmän alla koko päivän, eikä yksin kotona.

Joululoma on sitten jo 3 viikkoa, joten nyt on hyvä aika alkaa kartottamaan vaihtoehtoja!

Lasten Sporttipäivät Mäkelänrinteessä
Liikunnallista ohjelmaa 7-12-vuotiaille välipäivinä 27.12.2017 - 4.1.2018
Lue lisää...