Sairauslomalla oli aikaa mm. paneutua lasten värityskirjoihin

Tiedätte varmaan sen ihmistyypin jolle sattuu ja tapahtuu. Valitettavasti kuulun tähän epäonnekkaiden Aku Ankkojen 313-klaaniin, alaryhmässä fyysiset vaivat ja onnettomuudet sekä taloudelliset tappiot. Lisäksi kyseinen ongelma liittyy lähes aina jollain tapaa uuteen elämäntilanteeseen tai hankintaan. Esimerkkinä aiemman laihiskurssin rasitusvamma (silloinkin kävelin työmatkat eestaas, mutta vasta askelkyykyt katkaisivat kamelin selän). Tällä kertaa kävi niin, että maksoin 763,40 € vuodeksi eräälle kuntosalille ja kuinka ollakaan, puolen tunnin kuluttua maksun suorittamisesta makasin persiilläni salin lattialla jalka murtuneena! Voiko tällainen olla enää todellista?!

Sisukkaana muijana hain taaperon hoidosta ja köpöttelin kotiin. Seuraavana aamuna nilkka oli niin turvoksissa ja kummallisen värinen, että katsoin paremmaksi lähteä jo ruuhkistaan kuuluisaan Malmin sairaalan päivystykseen, bussilla tietenkin. Mukana olivat eväät, lehtiä, kirjoja ja neulostyö. 6 tunnin rupeaman jälkeen pääsin lähtemään kepeillä ja kipsin kera 6 viikon sairaslomalle kotiäidin työstäni.

Jalka kipsattiin ja sille varaaminen kiellettiin täysin 2 viikoksi, jonka jälkeen pitäisi vaihtaa ”astumiskipsi”. Kepeillä ei saa käsillä tehtyä mitään. Tukijalasta alkoi vetää suonta ja olkapäät sekä rintalihakset kipeytyivät heti, kun vähän liikkui. Onneksi kipsin kangas oli sentään sävy sävyyn sukkieni ja kotiverkkareitteni kanssa.

Täysi kunnia ja hatunnosto bloggarikollegalleni Labralle, joka on onnistunut itsensä kuntouttamaan pyörätuolista rollaattoriin jne. Vaikka olen työni puolesta ja lähipiirissä tavannut ihmisiä, joilla on liikkumista rajoittava sairaus, ei sitä voi ymmärtää ennen kuin osuu omalle kohdalle. Sairaalassa alkoi mieleeni jo hiipiä pelko siitä, miten saan lapset hoidettua jotenkuten siistiksi ja syötetyiksi, kun en voi edes käsissäni mitään kantaa.

Pelastavana enkelinä toimi jälleen kerran Mummi sekä iloisena yllätyksenä Uudet Naapurit ja kaupungin kotipalvelu. Mummi hoiti yövuorot ja Naapurit sitten ruokahuollon, siivouksen, kahvittelut, kannustuksen, säälin ja sympatian. Lämmin kiitokseni kaikille tahoille, tunnistatte kyllä itsenne. Ensimmäisinä päivinä siirtymä sängystä sohvaan, vessaan tai ruokapöytään oli jo raskas koitos. Niinpä tein pesän itselleni nojatuoliin, josta sitten jakelin tilauksia ja toimintaohjeita niille jotka sattuivat kuuloetäisyydelle.

Perusasiat, kuten suihkussa käynti, saa hymyn huulille, kun on viikon ollut käymättä ja märehtinyt omaa surkeuttaan. Kehitin pienen kotiloton itsekseni siitä, miten pitkiksi säärikarvat ehtii kasvattamaan kuudessa viikossa kipsijalkaan, jos on 0,5 cm sänki lähtötasona.

Asiat hoituvat nopeasti ja sujuvasti Kelan, kaupungin kotipalvelun ja perheneuvolan sekä hammaslääkärin kanssa. Kuten arvata saattaa kuntosalin (ei Urheiluhallit Oy) kanssa sai vähän vääntää, mutta päästiin sopuun kuitenkin. Viikon kipsiä pidettyäni menin Malmille sovittuun röntgeniin. Siihen ei ollutkaan lähetettä vaan tapasin suoraan lääkärin. Hän oli sitä mieltä, että ”tämän tyyppiseen murtumaan kipsi on aivan ylimitoitettu hoitomuoto ja sinun olisi pitänyt alusta lähtien kävellä jalalla, ei missään nimessä pyörätuolia”. Ihmettelin asiaa, koska jalka oli kuitenkin kipsattu samaisella päivystyspoliklinikalla ja lääkäri totesikin kyseessä olleen ”rikkinäisen puhelimen”. He kuitenkin päivittäin hoitavat ihmishenkiä, joten toivottavasti hoitavat myös kommunikaationsa kuntoon. Seuraavaksi alkaa sitten jalan kuntoutus ja siihen haen lisäapua sekä motivaatiota Malmin TEHOstartista.

Kuten sanotaan, asiasta kukkaruukkuun: bongasin tällaisen reseptin FASTin sivuilta ”terveysherkkuja” miettiessäni. Kaapissa oli valkosuklaapuddingia, mikä toimi vallan mainiosti. Yritin toteuttaa väitettäni, että liikkumattakin voi laihtua, mutta eihän se helppoa ole tällä tahdonvoimalla.

– Kananmuna 2 kpl
– Kypsä banaani 125 g
– Rasvaton maitorahka 100 g
– FAST Pudding (toffee) 25 g
– Ripaus suolaa

Muussaa kypsä banaani. Sekoita joukkoon muut aineet.
Hauduta pannulla pienessä määrässä kookosrasvaa pieniä lettuja.
Halutessasi voit lisätä lettuihin paistovaiheessa esimerkiksi ohuet omenasiivut tai mustikoita.
Valmiiden lettujen pinnalle voi lisätä kanelia, hunajaa tai pähkinärouhetta.

Kävin jouluksi viemässä pikkuiset tumput esikoiseni ”Bebukan” haudalle, Honkanummen hautausmaan syntymättömien lasten haudalle. Descanse en Paz eli lepää rauhassa Äidin Pieni Enkeli.

Tämän toimettomuuden aikana ehdin mietiskellä muutenkin asioita, joita elämä on eteeni tuonut. Kilpirauhassairaus, ulkomaan vuodet, epäonnistunut avioliitto, rahavaikeudet, esikoisen olematon elinennuste aivovaurioineen ja raskauden päättäminen, 2 poikaani, joista toinen on melko vilkas. Voisi laittaa leuan rintaan ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä. Kuitenkin, uskon että jokaiselle annetaan sen verran taakkaa, minkä hän jaksaa kantaa. Näin ollen on parempi edetä ilon kautta ja nauttia joka hetkestä, jonka saa terveenä jakaa rakkaittensa kanssa (vaikka ne välillä vähän äitiä tyhmittelevätkin).

Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko ja se myös nousee joka aamu uudestaan! Kevättä kohti mennään ja iloitaan parhaasta vaiheesta talvea.