Vuosi on osaltani lähtenyt kohtuullisen lupaavasti käyntiin. Yleensä koen pyöräilyn suhteen motivaation laskun jossain vaiheessa talvea, ja vuonna 2014 se tuntui jatkuneen koko syksyn. Koska harrastusten pitäisi lähtökohtaisesti tuottaa iloa ja mielihyvää, en ole viitsinyt pakottaa itseäni viisituntisille pk-lenkeille pakkasiin, vaan hyväksynyt sen tosiasian, että kunto mahdollisesti ottaa takapakkia. Pikkuhiljaa treenimotivaatio on alkanut taas nostaa päätään ja vaikka edelleenkään ei huvita lenkkeillä ulkona, olen kuitenkin päässyt trainerin päälle ja jopa kuntosalille asti (ja tullut hyvillä mielin takaisinkin).

OmaOhjaajan kanssa on sovittuna kuntosalikerta, jolloin käymme tarkemmin läpi tulevan ohjelmani. Sitä ennen olen käynyt Kontulan salilla muutaman kerran omin päin. Jaloissa tuntuu olevan paitsi ainakin jonkin verran voimaa myös lihastyöhön tottunutta hermotusta: liikeradat löytyvät ja lihakset vaikuttavat siltä, että ovat tottuneet jotain tekemäänkin. Kädet sen sijaan ovat aivan onnettomat, ja ensimmäisillä kerroilla on tuntunut todella turhauttavalta, kun hauikset eivät vaikuta jaksavan oikeastaan yhtään mitään. Odotan siis tuloksia ainakin sillä saralla, sillä suunta ei tästä oikeastaan ole kuin ylöspäin!

Onko siellä mitään?

Kuntosalikävijänä olen varsin malttamaton, sillä en halua kuluttaa salilla kovinkaan paljon aikaa. Niinpä toivoisin ohjelmaltani liikkeitä, jotka kehittäisivät samaan aikaan mahdollisimman monia lihasryhmiä. Toisaalta inhokkiliikkeisiini kuuluu monipuolisesti kehittävä kyykky: ei liikkeen itsensä takia, vaan siksi, että pelkään lyyhistyväni liian suurten painojen alle, mistä taas seuraa se, etten uskalla kyykätä maksimipainoilla. Onneksi salilta löytyy jalkaprässi, jonka alle ei voi litistyä.

Sovittuna on myös kuntotestit Pasilaan, jossa luvassa on kuntopyöräilyä sekä erillinen lihaskuntotesti ja kehonkoostumusmittaus. Etukäteen naurattaa jo viiden kilon käsipainoilla tehtävä 60 sekunnin ”dynaamisen suorituskyvyn” mittaaminen, joka varmaankin tyystin uuvuttaa pikkulihakseni.

P.S. Aloitin vuoden alusta myös treenituntien kirjaamisen ensin omaan Exceliini ja sittemmin HeiaHeia-sovellukseen, joka vaikuttaa varsin kätevältä palvelulta. Tuntimäärissä on noston varaa, mutten esimerkiksi eilen päässyt edes niiden lisäämisen motivoimana ylös sohvalta – puoliso oli lupautunut vetämään parin tunnin yhteisen kuntopyörätreenin, josta kuitenkin vetäydyin viime hetkellä. Treenimäärien lisäämisessäkin lienee varminta edetä maltilla ja itseään kuunnellen, jolloin kehitys rakentuu kestävämmälle pohjalle.