On aika nousta sohvalta. Tai oikeammin lattialta, jossa istun vuoden ikäisen vauvani kanssa. Minusta on tullut kahden lapsen äiti ja se näkyy minussa. Saakin näkyä. Äitiyden ja eletyn elämän "kunniamerkkejä" ei tarvitse hävetä.

Koska äidiksi tuleminen on useimmiten rikkaus, eikä ainakaan sairaus, ei "äitien kuntoutusohjelmia" neuvolassa jaeta. Mutta minun puolestani voisi hyvin jakaakin! Muodonmuutos äidiksi on melkoinen mankeli ja naisen elämässä suurimpia yksittäisiä rasituksia keholle. Moni jää yksin pähkäilemään vartalolle tapahtuneita muutoksia, päättää muuttaa iäksi asumaan ylisuuriin kotiverkkareihin ja löysiin imetyspaitoihin, ja opettelee hyväksymään uutta maailmanjärjestystä, jossa bikinit kuuluivat peruuttamattomasti aikaan ennen lapsia.

En ole himoliikkuja, mutta en myöskään halua jäädä ikuiseksi lapsivuodepotilaaksi. Jotain haluaisin tehdä voidakseni paremmin. Ryhdyn selvittämään, mitkä lajit tukevat ja vahvistavat äitivartaloa. Tavoitteena ei ole julkkistyyliin häivyttää lasten saannin merkkejä ennätysajassa, vaan hakea apuja siihen, miten tavallinen toimistotyöläinen selviää uudesta painonnostajan kehonrasituksesta. Miten vartalon saa palautumaan siitä, että kasvaa pikakelauksella neljä vaatekokoa? Mitä tehdä mahalle, joka vaikuttaa liian monta kertaa puhalletulta ilmapallolta? Miten flunssanhuuruinen arki kahden pikkuapsen kanssa ylipäätään taipuu reippaisiin liikuntasuorituksiin? Miten äiti jaksaisi paremmin?

Kuinka täältä noustaan? Sitä en vielä tiedä, mutta onneksi en ole yksin. Siitä kertoo lisääntyvä äiti-vauvajumppien tarjonta. Ilmoittaudun kurssille rohkeasti, mutta arkana tulen paikalle peläten löytäväni itseni fitness-äitien keskeltä. Huokaisen helpotuksesta, sillä meillä kaikilla on ainakin pari yhdistävää tekijää: maha ja vauva. Jokaisella vähän erikokoinen ja -ikäinen. Jumppa, jossa kaikkien vartalossa näkyy samoja äitiyden merkkejä, saa tuntemaan olon normaaliksi, hyväksi ja terveeksi. Tajuan, että meidän äitien kirjo on todellisuudessa paljon värikkäämpi, kuin mitä filteroitu instagram-postailu paljastaa.

Kurssin alkajaisiksi ohjaaja tarkistaa jokaiselta, onko vatsallihasten erkaumaa jäljellä. Ja onhan sitä. Siitä huolimatta, että olen vuoden verran lankuttanut kotona. Ohjaaja kertoo sen olevan melkeinpä pahinta, mitä venyneille vatsalihaksille voi tehdä. Ensin paketti pitää saada takaisin kasaan, ennen kuin sen päälle voi jännittää koko kehon painon. Tämä ei ollut tullut mieleenikään. Vieruskaveri kertoo puolestaan jooganneensa, mutta sitäkään ei alkuun suositella. Kun vatsa on vauvansaannin jälkeen venynyt, ei sen lisävenyttäminen auta palautumista.

Mikä sitten auttaa? Kun vauvamaha on ottanut 9 kuukautta kasvaakseen täyteen loistoonsa, sille täytyy antaa kunnolla aikaa myös palautua. Kurssilla käydään neljän kerran aikana läpi eri kehon kohdat ja liikkeet, joilla vahvistetaan äitivartaloa. Tunneilla kokeillaan lajeja, joissa kiinnitetään huomioita erityisesti vatsan ja lantionpohjan tukemiseen. Apua saa jymähtäneisiin hartioihin, kumaraan ryhtiin, pömpöttävään vatsaan ja muihin äitiyden “kunniamerkkeihin”. Ja kyllä, tässä jumpassa voi myös imettää. Mahtavaa, että tällaista on tarjolla!

Katso tulevien Äiti-vauva -kurssien ajankohdat ja ilmoittaudu mukaan.