Heti kahvakuulatunnille astuessa herää ensimmäinen kysymys – minkä kuulan valitsen? Nappaan samanlaisen kuin vierustoverilla, taisi olla kuusi tai kahdeksan kiloinen. Onko sillä painolla nyt niin väliä, värihän oli tosi kiva. Kahvakuulasta kiinni ja menoksi! Kuulan heilautus eteen, ylöspäin, ylemmäs ja vielä vähän ylemmäs. Kuula pitäisi myös pystyä pitämään ylhäällä. Pidä, pidä ja pidä vielä. Kahvakuulaa heilautellen liikutaan sivuttain, mennään eteen ja taakse ja se piirtää kahdeksikkoa jalkojen ympäri. Kuulaa käytetään myös erilaisiin lihaskuntoliikkeisiin, jotka ei menekään yhtä kevyesti kuin heilautukset – kumma juttu.

Vaikka liikkeet on yksinkertaisia, vaatii tekniikkani selkeästi hiomista. Tunti on täynnä ja välillä pelkään että saan kuulasta kylkeen. En saanut, mutta itse onnistuin kyllä pamauttamaan itseäni reiteen. Ja kyllä, siitä tuli mojova mustelma.

Tunnilla saa hyvän hien pintaan ja sitä pitää kokeilla uudestaan. Ehkä jo seuraava kerta sujuu mustelmitta.