Ensimmäisenä ajattelin hieman kertoa itsestäni, ettehän te muuten tiedä minkälaisen Emman kanssa te olette tekemisissä.

Olen 29-vuotias  Emma, graafinen suunnittelija tai multimeedio, jompikumpi, tilanteesta riippuen. Liikunnan parissa olen noviisi ja elän etsikkoaikaa oman lajini löytämisessä. Taustastani löytyy lähinnä hevosjuttuja, mutta aktiivinen olen ollut aina.

Pari vuotta sitten sanoin muutaman kerran kyllä ja löysin itseni sirkusakrobatiasta ja charleston tanssitunneilta. Kiitos ystäväni, nyt olen hurahtanut uusien lajien kokeiluun. Liikuntalajeihin liittyvien ennakkoluulojen rikkominen ja mukavuusalueelta poistuminen on mielestäni hauskaa. Itsestään löytää helposti uusia puolia kun alkulämmittelyksi on reppuselkähippasta tai kun yrittää laskea askeleita neljään (yllättävän haastavaa meikäläiselle).

Juoksemisen ”helppouteen” havahduin vuosi sitten  työpaikan juoksukoulussa. Kamalaahan se on, mutta silti niin ihanaa. Tänä syksynä juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonini ja melkein ihan mielelläni jopa. Maaliin tullessani yllätin itseni ja joka ikisen joka minut tuntee. Olen nimittäin kaikesta huolimatta jokseenkin epäliikunnallinen ihminen.

Tämän blogin lisäksi olen sanonut kyllä myös toiseen haasteeseen, nimittäin mini-triathloniin. Jossakin mielenhäiriössä taisin olla, sillä en osaa uida kunnolla (sukellan mielummin) ja polkupyöräily on mummo-osastoa. Kisa on ensi kesänä ja edessä on paljon savottaa ennen maalia.

Emman kanssa liikutaan rennosti, pilke silmäkulmassa ja ilon kautta.

Itsensä motivoiminen, oman lajinsa löytäminen, erilaiset harjoitukset, vinkit ja muutenkin aiheesta ja sen vierestä ovat tämän blogin teemat. Tervetuloa vertaistukiryhmään, peesiin, völjyyn ja mitä näitä nyt on.