Käteni ojentui kohti suklaarasiaa, kun muistin vanhan säännön, että ennen puoltapäivää ei ole soveliasta nauttia alkoholia. Kysyin mieheltä, päteekö sama suklaakonvehteihin. Mies pyöritteli silmiään. Helmikuusta huolimatta minulla on suklaavarastoja vielä jäljellä. Tilanne on ryöstäytynyt käsistä.

Muitakin takaiskuja on tullut uuden liikkuvan elämän suhteen. Ensimmäinen BodyPump-tunti oli ihana. Kunnes kahden päivän jälkeen iski lihaskipu, jota jatkui perjantain tunnista tiistaihin asti. Omaa syytä, sen myönnän. Olisi pitänyt valita pehmeämpi aloitus. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Joulupukki toi Polar Loopin aktiivisuusrannekkeen, jota olen siitä lähtien käyttänyt innokkaasti.

Kiva vehje, joka kertoo, nukuinko hyvin. Muistuttaa, jos juutun lukemaan lehteä liian pitkäksi aikaa (aktiivisuusmuistutus). Sanoo, montako askelta olen ottanut ja montako kaloria on kulunut (aina liian vähän). Ja se kädessä voi mennä vaikka uimaan tai hiihtämään – ja altaassa ja ladullakin ”askeleita” kertyy mukavasti.

Päivän mittaan seuraan askelten määrää ja harmittaa, jos en saavuta tavoitetta. Yhtenä iltana olin niin paljon jäljessä, että ranskalaisen elokuvan jokaisella mainoskatkolla piti juosta paikoillaan olohuoneessa. Arvatkaa, mulkoiliko mies.

Sitten kun olin toipunut BodyPumpista, valitsin pehmeämmän vaihtoehdon eli BodyBalancen. Ohjaaja kävi ennen tunnin alkua läpi tekniikkaa. Tunti oli rauhallinen mutta tehokas. Sanomattakin on selvää, että minun kroppani ei taipunut hetikään kaikkiin asentoihin. Nautin tunnin vaativuudesta, rauhallisesta liikkeiden virrasta ja siitä, että liikkeet tuntuivat lihaksissa. Ihana olo eikä jälkiseuraamuksia. Sitä paitsi vetäjä sanoi lohduttavasti, että liikkeet oppii kyllä pikku hiljaa. – Tällaista siis lisää!