Elämäni ensimmäisestä kahvakuulatreenistä tulee keväällä kuluneeksi viisi vuotta ja niistä ajoista lähtien ovat torstai-iltani olleet pyhitettyjä kuulan heiluttelulle Fix Vuosaaressa Markus Aholan ohjauksessa. Kahvakuulailu on kivaa ja se sopii meille kaikille: kaikenkokoisille ja kaikenkuntoisille! Aloittelijat pääsevät kahvakuulailun avulla hyvin kuntoiluun kiinni ja myös himoliikkujat saavat taatusti kuulailtua itsensä väsyksiin. Itseäni viehättää lajin monipuolisuus: kahvakuulalla saa tehokkaasti treenattua voimaa, kehonhallintaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Liikkeestä riippuen myös syke nousee, joten aerobinenkin kunto kehittyy. Kahvakuulan heiluttamiseen käytetään koko kroppaa ja keskivartalon voimaa, joten itse olen kokenut kuulailun olevan kaiken muun hyvän ohella myös hyvää kuritusta omaan ikuisuusongelmaani, keskivartaloon.

Vaikka vakiotuntini onkin Vuosaaren torstai-ilta, olen käynyt myös muiden Fix-ohjaajien kahvakuulatunneilla. Aika moni ohjaaja, itse asiassa ainakin omien kokemusteni perusteella melkein valtaosa, teettää kahvakuulatreenissä patteritreeniä: treenataan vuoron perään kahta eri liikettä, kolme kertaa molempia, ohjaajan ottaessa aikaa joka yleensä on ollut 30-45 sekuntia ja kolmen setin jälkeen pidetään tauko. Tämä on ihan toimiva ja hyvä tapa. Markuksen treeneissä Vuosaaressa treenataan kenties monipuolisemmin: alkulämmittelyn jälkeen on usein tekniikkatreeniä ja sen jälkeen ns. ”varsinainen treeni”, joka vaihtelee sisällöltään tosi paljon. Välillä treenataan räjähtävyyttä lyhyillä sarjoilla, välillä kestävyyttä pitkillä sarjoilla, joskus tehdään voimatreeniä, eli isommalla kuulalla lyhyempää sarjaa ja joskus sitten HIIT-treeniä: kuulailua ja aerobista sekaisin. Ohjatuista treeneistä voi poimia omia lempiliikkeitä, joita voi halutessaan treenata vaikka kotona omalla kuulalla, jos sellaisen sattuu omistamaan tai sitten kuntosalilla.

Fix-keskusten kahvakuulavalikoima on kahdeksasta kilosta ylöspäin, Vuosaaressa taitaa löytyä kuulia ainakin 48 kiloon asti, muualla olen nähnyt kuulia ainakin 8-20 kilon väliltä. Jossain keskuksessa saattaa olla kevyempiäkin kuulia, mutta itse olen sitä mieltä, että kahdeksaa kiloa kevyempää kuulaa ei ainakaan kuulailun perusliikkeisiin juuri kannata ottaa, koska siinä häviää idea käyttää treenissä koko kropan voimaa, kun kevyttä kuulaa jaksaa nostaa käsivoimin. Tekniikan opettelukin on helpompaa, kun painavampi kuula tavallaan pakottaa tekemään oikein, eli käyttämään koko kropan voimaa! Tärkeintä kuitenkin on tehdä oman kunnon ja oman jaksamisen mukaan, jos piiputtaa kesken treenin, niin sitten vaan omalle tauolle ja heti taas jatkamaan kun jaksaminen antaa myöten. Joitain liikkeitä jaksaa tehdä isommalla kuulalla kuin joitain toisia, itse aikanaan aloitin sillä kevyimmällä: söpöllä kahdeksankiloisella pinkillä, nyt pyrin tekemään mahdollisimman paljon 16 kilon kuulalla, kaikkea en tietenkään tuolla painolla jaksa, joten sitten kevennellään tilanteen mukaan ja välillä teen vieläkin raskaammalla painolla – monipuolisuus on valttia!

Oman treenitilastoni mukaan heiluttelin kahvakuulaa 44 kertaa vuoden 2014 aikana. Se on vähän vähemmän kuin kerran viikossa, joinain viikkoina olen poikkeuksellisesti käynyt kaksi kertaa ja sitten kesäaika on ollut taukoa ohjatun tunnin ollessa tauolla. Olen aika laiska kahvakuulailemaan omatoimisesti, joskus saatan kuntosalilla lämmitellä kahvakuulan avulla ja ihan joitakin kertoja olen mennyt salille kahvakuulailemaan itsekseni. Yksi kahvakuulatreeni viikossa riittää minulle tällä hetkellä varsin hyvin, sillä ohjelmassani on niin paljon kaikkea muutakin ja palautumiselle on myös jätettävä kunnolla tilaa. Ja tokihan minulla on kotonakin kahvakuula, mutta tunnustettakoon että sitä liikutellaan vain imurin tieltä pois ;)