Iloisia kasarivärejä oli tarjolla myös näppärissä Smart-Shaker-juomapulloissa.

Mäkelänrinteen I love aerobic -tapahtumassa oli yhdistelty taitavasti uutta ja vanhaa. Me like a lot! Tapahtumatunnelmia vauhdikkaalla videoklipillä.

Booiaka (lausutaan “bujaka”) tarjosi rentoa New York -fiilinkiä. Jo 14 vuotta Urheiluhalleilla ihmisiä liikkumaan motivoinut ohjaaja Susanna Hakulinen varmisti tietenkin, että jokaisella oli hiki kainalo- ja selkäkuopassa. Hauska ja liikuttava koreografia, jossa ei ollut niin tarkkaa, mihin suuntaan sormenpää osoitti.

Dance aerobic oli ihana aikamatka 80- ja 90-lukujen aerobicaskellukseen. Harmitti ainoastaan se, etten ollut äkännyt kaivaa kellarista Anne Sällylä silloin ennen -tyyppistä pakaroista (minun ylläni) liian tiukkaa pinkkiä jumppapukua. Olin tunnilla – siltä ainakin tuntui – ihan yhtä notkea ja terhakka, kuin 25 vuotta sitten.

Mistä muusta tykkään I love -tapahtumissa? Varoitus, nyt tulee mainos.

Oh my goodie bag: muistan, että olen ensimmäisen kerran jostain Urheiluhallien tapahtumasta lahjakassin saaneena ollut ihka haltioissani. Silloin bagista löytyi mm. vesijumppahanskat, tukkatuotteita, stressipalloa ja monenmoista välipalaa. Nyt meitä oli muistettu terveellisillä rukiisilla snackseillä, juomapullolla, kauraleivällä, ketsupilla, hiusten kosteusnaamiolla, Novelle-pullolla ja monella muulla maittavalla yllätyksellä.

Minä tykkään tällaisesta markkinoinnista. Enkä ole ainoa. Narikkajonossa odotellessani lahjakassin jo saaneiden suunnalta kuului ihastelua ja huokailua. Positiivista brändinrakentamista yhteistyökumppaneilta.

Minusta tällaiset tapahtumat, jonne kerääntyy iso joukko ihanaa liikuntaenergiaa ovat mahtavia. Liikunnan ilo potenssiin osallistujien määrä!

Se on muuten mielenkiintoista, että osa ihmisistä on toimintatavoiltaan vahvasti ryhmäliikuntaihmisiä ja osa itsenäisiä, omassa rauhassa liikkujia. Tuumin tapahtumassa sitäkin, että monesti naisten ryhmäliikunta on yhdessä itsenäisesti liikkumista ja miesten ryhmäliikunta yhdessä ‘yhdessä’ liikkumista. Tarkoitan sitä, että miesten liikkuessa yhdessä, liikkuvat he useimmiten joukkueena. Salille sitten mennään, puuskutetaan ja purraan metallia ihan itsekseen.

Liikunnasta keskusteltiin vastikään muutamien wulffilaisten työkaverieni kanssa lounaalla. Motivaatiota etsivä Nina kertoi, että hänet salille saisi parhaiten oma tytär: “Asumme sen verran kuusessa, että minun pitäisi viedä Jansku salille. Silloin tulisi mentyä itsekin.” Nina kyllä “melkein” liikkuu usein, sillä hän nököttää monesti jossain jäähallilla tai sellaisen kupeessa odottamassa tytärtään muodostelmaluistelutreeneistä. Vinkki kaikille komeille personal trainereille: käykäähän bongaamassa hottiksia blondeja jäähallin penkeiltä tai pihalta autoista lenkille, jumpalle tai salille. Tai bongatkaa ensin vaikka kahville.

Marko taas on varsinainen liikuntakameleontti. Nykyinen aktiivilenkkeilijä, maratoonari ja lomasukeltelija on entinen jalkapalloilija. Liikunta kaikissa muodoissa ja omassa tai muiden seurassa, on osa Markoa.

Lounaskavereistani eniten kaltaiseni liikkuja on Heli. Heli tykkää HeiaHeiasta ja ryhmäliikunnasta. Minä en kyllä yllä Helin huikeisiin treenilukemiin. Nainen kun vetäisi viime vuonna 280 treeniä! Tavoitteen edessä Heli ei helise, vaan tekee. Tänä keväänä hän valloittaa Macchu Picchun ja siksi meneillään on kunnon nostattaminen ja painon pudottaminen. Helillä paino putoaa voipaketeissa mitattuna, sillä tavoitteet muuttuvat helpommin todeksi, kun niitä voi konkretisoida muutenkin kuin grammoina ja kiloina.

Oletko sinä ryhmäliikkuja vai yksin salilla tai lenkillä viihtyvä? Ja miksi?

Ihana ystäväni Nina (kuvan blondi) ja minä penkkiurheilutunnelmissa. Jääkiekko tekee naisen iloiseksi!​