Muistan ensimmäisen bodypump-tuntini kuin eilispäivän. Menin yksin pumppitunnille Fix Kontulaan, minulle täysin uuteen paikkaan. Jumppasalissa kokeneet bodypumppailijat kasailivat painoja kokeneesti ja itsevarmasti. Step-laudat oikeaan korkeuteen, oikeanlainen määrä erilaisia kiekkoja käden ulottuville. Sopivat käsipainot ja vielä mattokin oikein taiteltuna sivummalla. Liikkeiden välissä kaikki päättäväisesti vaihtoivat kuormitusta tangossa, itselläni ei ollut mitään käsitystä siitä mitä on tulossa ja millaisilla painoilla treenistä pitäisi selviytyä. Pyörittelin hämmentyneenä ottamiani kiekkoja edes takaisin, onneksi ohjaaja vinkkaili joka liikkeen alussa suuntaa antavat painot ja niillä eväillä ekakertalainen selviytyi treenistä hengissä!

Kuva: Katja Holm

Entäs sitten bodycombat. Olin etukäteen katsonut Youtubesta aiheeseen liittyviä videoita, että vähän pääsisin jyvälle siitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää. No, yllättihän se silti. Salissa ihmiset käärivät rannetukia tiukemmalle, siinä vaiheessa mietin, että mihinkäs kaikkialle tässä kuuluikaan osua! Yritin löytää paikkani täydessä salissa ja kun musiikki pärähti soimaan, se oli sitten menoa. Yläkoukku! Takasuora! Etupotku! Takapotku! Apua, mitä ja mihin suuntaan? Nyt liikutaan vasemmalle, nyt oikealle, tuntui että kädet ja jalat olivat aivan solmussa ja törmäilin salissa toisten tiellä. Ohjauskin tapahtuu peilikuvana, mikä ei osaltaan helpottanut asiaa. Kaikki muut tuntuivat osaavan koreografiat unissaankin, ymmärsivät käytetyt termit ja systeemit ja tiesivät mitä tekevät. Tunnin jälkeen oli hiki ja helpottunut olo: tästäkin selvisin!

Samat kokeneet jumppaajat taisivat olla mukana ekalla joogatunnillani reilu vuosi sitten. Ihmiset taipuivat sotureihin ja koira-asentoihin kuin tuosta vaan, oma keskittyminen meni mukana pysymiseen, eikä ole puhettakaan, että minkäänlaista joogaflow’ta olisi siltä tunnilta löytynyt.

Sitkeys on kuitenkin palkittu. Nykyään pumpissa sopivat treenipainot löytyvät kuin itsestään, combatin koreografiat muistuvat mieleen jo musiikin alkurytmeistä ja joogassakin aurinkotervehdykset sujuvat aika kivuttomasti. Uudet asiat tuntuvat usein hankalilta ja siksi suosittelen lämpimästi, että annat uudelle jumppatunnille toisen ja ehkä kolmannenkin mahdollisuuden, kunnes päätät onko se sinun juttusi vai ei. Ja toisaalta, ohjelmathan on suunniteltu juuri meitä tavallisia kuntoilijoita varten, joten jokainen varmasti pääsee jutun juoneen kiinni. Ja onko se sitten ihan niin justiinsa jos ei jokainen joogan taivutus taikka combatin lyönti mene ihan oppikirjan mukaan, pääasia lienee kuitenkin että treeni on hauskaa ja siitä saa hyvän olon!

Kuva: Katja Holm