Kävi sillä lailla onnellisesti, että sain määräaikaisen työpestin pois Helsingin hulinoista. Pakkasin mukaan lenkkitossut, mieheni, urheilurintaliivit, askelmittarin ja kännykän ja muutin Etelä-Pohjanmaalle. Miten kävisi liikunnallisen vuosikymmenten saatossa helsinkiläiseksi muokatun identiteettini? Tulisiko minusta tylsä pullukka keski-ikäinen rouvashenkilö, joka toppaa pullaa ja ottaa vielä äksännen kupillisen kahvia?

Muutto vie tutut liikuntapaikat ja aikataulut liikunnan suhteen. Samoin käy, jos tekee työmatkoja tai asuu työn vuoksi kahdella paikkakunnalla. Aikaa on vähemmän ja rutiinien rakentaminen kahteen paikkaan on haasteellista. Jos viettää aikaa vakituisesti kahdella paikkakunnalla, tarvitaan liikuntavarusteitakin ehkä tuplaten. Aikaisemmassa työpaikassa olin viettänyt Helsingin lisäksi joka viikko muutaman päivän toisella paikkakunnalla. Rakensin liikuntakuvioni siten, että työpaikkakunnallani kävin uimahallissa ja kuntosalilla. Kotona Helsingissä kävin kuntosalilla, ryhmäliikunnassa ja juoksemassa/hiihtämässä. Tällä kertaa Helsingissä käynnit ovat supistuneet pidennetyiksi viikonlopuiksi noin joka kolmas viikko. Kuvio on siis mietittävä uusiksi.

Uudella paikkakunnallamme kaikkialle on lyhyt matka. Talon toisella puolella on järvi ja toisella puolella on muutaman sadan metrin päässä kylätie, joka vie metsäautoteille eli ideaalisille juoksureiteille. Aluksi roudasimme vielä tavaraa joka viikonloppu uudelle paikkakunnalle, joten iltoja oli vähemmän käytettävissä eli liikuntaa ei tullut harrastettua kovinkaan ahkeraan. Toukokuun lopussa oli tulossa Naisten Kymppi Helsingissä ja se pakotti käymään ainakin silloin tällöin lenkillä.

Kesällä remontoimme tilapäistä kotiamme ja oli runsaasti excuseja olla tekemättä mitään. Toukokuussa piipahdin yhdellä pilatestunnilla. Hyvä tunti, vaikka kaipasinkin entistä elämääni. Vieressäni huohotti ventovieras ihminen ja kellaritilan betonilattia hohkasi kylmää. Pilates-ohjaajani oli ehdottanut, että teen lantionpohjatreeniä aina punaisissa valoissa. Entä kun ei paikkakunnalla ole ensinkään liikennevaloja? Lähimmät ovat 30 kilometrin päässä. Minun lantionpohjalihakseni lepattavat tätä menoa kohta polvissa.

Sitten koeaika uudessa työssä päättyi. Olin kotiutunut toimistolleni ja työ oli alkanut viedä mukanaan. Jumppatunneille oli vaikea ehtiä, kun oli aina jotain muuta menossa.

Syyskuun lopulla entinen työtoveri kyseli, lähtisinkö juoksemaan kympin hölkän syksyllä. Jo vain lupauduin lähtemään. Neljässä viikossa ehtisin juosta 8 lenkkiä ja kuntoutua sen verran. Siis lokakuussa sama resepti kuin toukokuussa.

Juoksinkin lenkkejä, mutta en saanut kasaan kahdeksaa vajaassa kuukaudessa. Taas tuli niitä selityksiä menoista ja Helsingin viikonlopuista ja kiireistä töissä. Kuulaana syyslauantaina silti starttasin juoksemaan muiden juoksijoiden hännillä. Ajattelin, että alkuverryttely on amatöörien touhua. Kipaisin kylmiltään maantielle ja lähdin tepsuttamaan. Vajaan viiden minuutin jälkeen totesin, että tässä iässä koneet pitää käynnistää vaikkapa reippaalla kävelyllä. Muuten juokseminen ei ole kovin nautinnollista.

Jälkiviisaus on imelin viisauden laji. Silti olin tyytyväinen siihen, että kävelin vain ylämäet ja sellaiset kohdat, joissa ei ollut katsojia. Maaliin päästyäni halusin kupillisen kahvia. Olin sarjassani kymmenes ja osanottajia oli sentään 15. Mikään paikka ei tullut kipeäksi, vaikka sydän läpätti maksimisykkeellä pitkät pätkät.

Muutama päivä kympin juoksun jälkeen tuli sellainen olo, että nyt pitää lähteä lenkille. Kävin hissuttelemassa vitosen. Oli ihana kuulas syksyinen päivä, aurinko paistoi ja ilma oli raikas ja helppo hengittää.

Tajusin, että olen - ehkä - selviytynyt muutosta ja minuuteni - ehkä - palaa taas omaksi itsekseen. Se siis sanoo parin päivän välein, että nyt pitää päästä treenaamaan. Juoksemaan, jumppaamaan tai salille. Mutta vielä on löydettävä omat treenipaikat. Juokseminen täällä on helppoa, koska metsätiet ovat vieressä ja töistä kotiin on viisi kilometriä eli sekin on sopiva lenkki. Mutta nyt pitäisi löytää kuntosali ja ryhmäliikuntapaikat ja… ennen kaikkea motivaatio saada liikuntasuoritukset pyörimään tasaiseen tahtiin. Kuka minua auttaisi siinä?