Uusi vuosi ja uudet kujeet. Näin tavataan sanoa. Aloitan kuitenkin viime vuoden kertaamisella. Summasin liikuntapäiväkirjani ja sain seuraavat luvut: liikuntaa yhteensä 457 tuntia ja 1932 kilometriä, josta pyöräilyä 852 km, hiihtoa 326 km ja juoksu-kävelyä 740 km. Jumppaa ja lihaskuntotreenenä tuli 156 tuntia, josta noin puolet oli perinteistä ruumiillista työtä, noin 30 tuntia kuntoaerobicia tai kuntosalia ja loput esittävää joukkuevoimistelua. Palloiltua tuli yhteensä 63 tuntia, josta noin puolet futista ja puolet sulkista. Lisäksi Gymnaestrada-esitykset ja futiksen 55+ SM-kisat ja piirinmestaruussarja, joissa sain olla mukana voittaneissa joukkueissa.

Ihan ekstrahuikeita kokemuksia myös! Ja monenlaisia merkityksiä. Osallisuuskokemusten näkökulmasta jo kerroinkin näistä edellisessä blogissani. Voimistelu- ja futiskokemuksista kiinnostuneille linkit myös näihin aihealueisiin (http://www.miksiliikun.fi/2015/07/24/voimistelemaan-gymnaestradan-viitoittamalla-tiella/) ja (http://www.miksiliikun.fi/2015/10/28/jalkapallo-valossa-varjossa-ja-kimmaltavassa-kauneudessa-nakokulmia-vuoden-2015-futikseen/).

Kuukausittain liikkumiseni näytti tunti- ja kilometrimäärien suhteen tällaiselta:

Kuvio kertoo asian eri tavoin kuin nuo tuhannet sanat ja kymmenet kuvat tai videoklipit, joilla liikkumistani olen kuvaillut (https://www.facebook.com/miksi.liikun).

Toimijuuskokemukset kokemuksellisuuksien kirjossa

Tässä blogissani tarkastelen viimeistä kokemuksellisuuskäsitettäni eli toimijuuskokemuksia ja niiden merkityksiä. Ensin kuitenkin pieni kokemuksellisuuksien kertaus.

Ensimmäisessä kokemusblogissani esittelin lyhyesti erilaiset kokemukset ja niiden selitykset. Toisessa kerroin elämyksistä, kolmannessa identiteettikokemuksista ja neljännessä siis osallisuuskokemuksista.

Blogeissani yritin pitäytyä omissa tai ainakin kaikille tutuissa liikuntakokemuksissa, mutta nostan nyt näkyviin muutamia kiinnostavia tutkimustuloksia tai -havaintoja näistä kokemuksellisuuksista.

Neljä erilaista kokemuksellisuutta nousi esiin, kun kysyttiin ruumiillisia kokemuksia liikunnanopiskelijamiehiltä. Erilaiset kokemukset olivat yhteydessä siihen, minkälaisia merkityksiä vastaaja antoi liikkumiselleen ja urheilemiselleen (1). Parikymmentä vuotta sitten heräsin siis ymmärtämään kokemuksellisuuksien erilaiset luonteet. Käytännössä aineistosta löytyi tarinoita puuterilumessa laskettelusta, maratonjuoksusta selviytymisestä, mahtaavasta joukkueen yhteisöllisyydestä ja valmentamisen ihanuudesta.

Oma suosikkilaji on kokemuksellisesti monipuolinen ja merkityksiltään erittäin vahva. Muissa lajeissa voi olla 1-3 merkityksellistä kokemuksellisuutta, mutta omassa lajissa lähes aina oli läsnä kaikki neljä (2). Tämä tulos oli myös erittäin kiinnostava. Vastaajina olleet veteraaniurheilijamiehet pystyivät löytämään vaikkapa korkeushypystä kaikki mahdolliset kokemukset merkityksineen. (Laji)rakkaus lienee sokeaa sekin...

Ilmaisullisuus tai voimistelun muuttaminen esitykseksi muutti keski-ikäisten miesten suhtautumista kaikkiin liikuntakokemuksiin. Ne, jotka esiintyivät kokivat kaiken liikunnan merkityksellisempänä kuin ne, jotka eivät esiintyneet. Tätä tulosta näin voimakkaana en olisi osannut ennustaa etukäteen. Jälkikäteen tuntuu ymmärrettävältä, että liikunta on myös ja ehkä erityisesti ilmaisua ja esiintymistä. Tai ainakin rohkeus esiintyä – varmaan myös kilpailla – vahvistaa liikunnan merkitystä itselle.

Liikunnan estäneen trauman jälkeen kaikki kokemuksellisuudet ovat ensin alhaisia, mutta ne vahvistuvat erilaisten kokemusten myötä, jos a) niihin kykenee ja b) jos niitä aktiivisesti hakee. On ymmärrettävä, mitkä kokemuksellisuudet ovat olleet liikunnassa tärkeitä ennen traumaa, jotta voi myös trauman jälkeen vahvistaa itselleen tärkeitä kokemuksia (4). Vaikka kyseessä on oma tarinani, niin tulosta vahvistavat ne kymmenet yhteydenotot, joita olen saanut sen julkaisemisen jälkeen. Myös oma itsearviointini ja tarkka seurantani tuotti tuon tuloksen, jota en olisi osannut etukäteen odottaakaan.

Aktiivisesti liikkuvat ikämiehet merkityksellistävät kokemuksellisesti useita eri liikuntamuotoja, mikä mahdollistaa runsaan liikkumisen eri vuodenaikoina. Eri lajeissa merkityksellistyvät erilaiset kokemuksellisuudet, joten merkitysten kirjo on myös laaja. Se tarkoittaa myös sitä, että harrastettuja liikuntamuotoja on paljon, mikä varmistaa liikkumisen jatkumisen eri vuodenaikoina ja myös silloin, jos joku täytyy lopettaa (5). Kuulostaa luonnolliselta selitykseltä, mutta osoittaa myös oivasti sen, miten kokemuksellisestikin vaativaa aktiivinen liikkuminen itse asiassa on.

Toimijuuden merkitykset

Liikkujan voi olla vaikea ymmärtää toimijuuskokemusten merkitystä liikkumiselleen. Liikuntahan on tekemistä eikä toisten tukemista tai ohjaamista, millaiseksi toimijuus usein mielletään. Toimijuus tarkoittaa kuitenkin myös omaa kykyä tehdä asioita itsenäisesti. Toimijuus onkin mielenkiintoinen kokemus, koska se voi ikään kuin sitoa oman tekemisen osaksi suurempaa kokonaisuutta.

Otan esimerkin huippu-urheilusta. Lumilautailijat suhtautuvat lajinsa harrastamiseen tyystin eri tavalla kuin vaikkapa nykypäivän mäkihyppääjät. Siinä missä mäkihyppääjät odottavat valmentajien, huoltajien, mäenhoitajien jne. tekevän oheistyöt heidän itsensä hoitaessa vain hyppäämisen niin lumilautailijat lähtevät aamulla lapioidensa ja videokameroidensa kanssa mäkeen, jonka he itse usein tekevätkin. Lumilautailu on elämäntapa ja tuollainen aktiivinen vastuunotto koko hommasta rakentaa usein myös tulevan ammatin.

Ehkä tämä ei selitä kovin hyvin nykyisten lumilautailijoiden menestystä mäkihyppääjiin nähden, mutta kun Suomi 1950-1960 -luvuilla oli mäkihypyn supervalta, niin mäkihyppääjät olivat samanlaisia toimijoita kuin nykyiset lumilautailijat. Ei tuosta toimijuudesta näytä olleen heille mitään vahinkoa, päinvastoin menestystä tuli ja aika monesta kasvoi myös siviilielämässä pärjänneitä miehiä. Näistä huikeista tarinoista voi lukea mm. Kariston ja Laaksosen hienosta kirjasta Punapaidat – lahtelainen mäkilegenda. Muualla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu toimijuuden lisänneen elämän mielekkyyttä ja parantaneen elämänlaatua.

Seuraavassa tulkitsen meneillään olevan tutkimukseni aineiston kautta, miten toimijuuskokemukset näyttäytyvät suhteessa muihin kokemuksiin. Urheiluseuratoimijoille suunnatussa kyselyssämme analysoimme eri toimijoiden eli urheiluseuran puheenjohtajien, jaostojen puheenjohtajien, seuran toiminnanjohtajien, valmentajien/ohjaajien, kokeneitten ja uusien vapaaehtoistoimijoiden kokemusten eroja ja samuuksia.

Ensimmäisessä kuviossa nähdään, miten kaikki vastaajat arvottivat eri kokemuksellisuudet tässä kyselyssä. Jos toimijuuskokemukset ovat joissakin liikkujille ja urheilijoille suunnatuissa tutkimuksissa jääneet vähän matalammalle tasolle kuin muut kokemukset, niin tässä näkee heti, että urheiluseuraihmisille toimijuuskokemukset ovat todella tärkeitä. He ovat tottuneet ottamaan vastuuta ja vaikuttamaan itse asioihin – ja sitähän seura- ja yhdistystoiminta ihmisiltä vaatii ja samalla opettaa.

Seuratoiminta ei kuitenkaan näyttäydy kaikille samanlaisina kokemuksina, mikä näkyy hyvin seuraavasta kuviosta, jossa seuratoimijat ovat arvioineet eri kokemuksellisuuksien merkitystä omassa toiminnassaan. Kiinnostavia huomioita on runsaasti: toiminnanjohtajat arvostavat kaikkia kokemuksia, mikä kertonee sekä oikeasta ammatinvalinnasta että kokemusten eri merkitysten ymmärtämisestä. Myös seurojen ja jaostojen puheenjohtajat ovat vaikuttajia ja vastuunottajia, joten ymmärrettävää on, että he myös arvostavat toimijuuskokemuksia muita kokemuksia enemmän.

Toimijuuskokemukset ovat tärkeitä myös vapaaehtoisille, jotka usein toimivat joukkueenjohtajina ja urheilijoiden tukijoina tai erilaisina toimitsijoina. Heille ei ole tärkeää paistatella esillä, vaan he motivoivat oman tekemisensä tukemalla toisia ja seuran toimintaa. Toki hekin haluavat saada tekemisestään elämyksiä ja olla osa yhteisöä. Valmentajat saavat voimaa elämyksistä, itsen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä – heille toimijuus ei ole niin keskeistä.

Kaikkein parhaiten toimijuuskokemusten merkityksen näille seuratoimijoille näkee, kun vertaa niitä muiden kokemusten keskiarvoon. Vaikka toimijuuskokemukset saattavat jäädä sivuun tässä nautintohakuisessa elämyskulttuurissa, jossa täytyy tehdä identiteettityötä itselle merkityksellisissä yhteisöissä, niin ne ovat äärettömän tärkeitä vapaaehtoisorganisaatioissa toimiville sadoille tuhansille aktiiveille. Ja aivan oleellisen tärkeitähän ne tietysti ovat näille organisaatioille. Ilman ihmisiä, joita toisten hyväksi toimiminen motivoi, ei näitä yhdistyksiä, seuroja ja järjestöjä olisi olemassakaan. Eikä sitten myöskään niin loistavia mahdollisuuksia harrastaa urheilua ja liikuntaa.

Usein ajatellaan, että vapaaehtoistoiminnan eetos rajoittuu vain yhdistyksiin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset voivat toimia pyyteettömästi ja toisia tukien ja auttaen myös tavallisessa arjessaan. Jos vain sen oivaltavat. Joskus tuntuu, että liikunnan harjoittamisesta on tehty vain omaa itseä koskeva juttu. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että aktiivisille liikkujille tärkeätä on myös toisten tukeminen ja kannustaminen. Olennaista on huomata, että nämä erilaiset kokemukset eivät sulje toisiaan pois, vaan ne täydentävät ja vahvistavat liikkumisen merkityksiä. Itse olen ainakin huomannut, miten tärkeää on, että saan toimia pienenä ”liikuntapoliisina” läheisilleni vetämällä heitä mukaan lenkille tai kuntosalille. Tai että saan opettaa lapsilleni ja nyt lapsenlapselleni jotakin liikuntataitoa. Samalla pääsen itsekin liikkumaan.

Tällaisia oivalluksia toivon myös kaikille omaliikunta.fi-blogien lukijoille ja Urheiluhallit Oy:n asiakkaille kuin myös työntekijöille vuonna 2016! Jatkossa siis hiukan uusia kujeita ja pohdintaa monenmoisista liikuntakulttuurin ilmiöistä.

Lähteitä

(1) Tiihonen, Arto (1996) Ikuisesti urheileva poika eli mistä on ’kunnon miehet’ tehty? Teoksessa Hoikkala, Tommi (toim.) Miehen kuvia. Gaudeamus. Tiihonen, Arto (2014) Miten tästä eteenpäin hyvinvoinnin tiellä? Having, Loving, Being ja Experiencing, Meaning, Doing. Teoksessa Nieminen, A., Tarkiainen, A. & Vuorio, E. (toim.). 2014. Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 177. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 228-246. (http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164353.pdf)

(2) Tiihonen, Arto (2011) Erilaisia ikämiehiä. Teoksessa Kunto Viiru, Jorma Manninen, Mikko Nieminen, Harri Suominen, Christer Sundqvist, Arto Tiihonen & Raimo Taponen, toim. Erilainen tapa vanheta. Suomen Veteraaniurheiluliitto, Kajaani, 19-44. Tiihonen, Arto (2011) Veteraaniyleisurheilija – erilainen liikkuja ja malli muille! (http://www.miksiliikun.fi/2011/11/24/173/) Julkaistu blogisivulla www.miksiliikun.fi, 24.11.2011.

(3) Schneider-Lehto, Tarja & Tiihonen, Arto (2012) Miehet jumppaamaan – ikuisuusprojekti vai täyttä totta? Voimistelu (3) 4, 40-41. Schneider-Lehto, Tarja (2013) Miten keski-ikäinen mies merkityksellistää liikkumistaan – kuntoaerobic harrastuksena. Opinnäytetyä, kevät 2013, Haaga-Helia amk, Vierumäen yksikkö. (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2013/07/TarjaSchneider-Lehtooppari2013.pdf).

(4) Tiihonen, Arto (2013) Lonkalta meni-vuosi lonkkaproteesileikkauksen jälkeen. Blogiartikkeli. (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2012/08/1.1LONKKAJULKAISUTIIHONEN.pdf).

(5) Tiihonen, Arto (2013) Miksi ikämies liikkuu – liikunnan harrastaminen on merkityksellistä. Teoksessa Pietilä Ilkka & Ojala Hanna (toim.) Miehistä puhetta – Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere University Press, 167-196.

Aiemmat omaliikuntablogit

Tiihonen A. 2015. Hei, olen aina osa (jotakin) ryhmää – osallisuuskokemusten merkitys. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/hei-olen-aina-osa-jotakin-ryhmaa-osallisuuskokemusten-merkitys). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 17.9. 2015.

Tiihonen A. 2015. Identiteettikokemukset liikunnassa ja urheilussa – rakentamista ja jälleenrakentamista. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/identiteettikokemukset-liikunnassa-ja-urheilussa-rakentamista-ja-jalleenrakentamista). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 24.4. 2015.

Tiihonen A. 2015. Elämyksellisyyttä liikunnassa – riittävästi, muttei liikaa eikä liian vähän. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/elamyksellisyytta-liikunnassa-riittavasti-muttei-liikaa-eika-liian-vahan). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 18.2. 2015.

Tiihonen A. 2015. Kokemusten kirjo. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/kokemusten-kirjo). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 26.1. 2015.

Viime vuoden liikuntakokemuksia www.miksiliikun.fi -sivulla

Tiihonen A. 2015. Jalkapallo valossa, varjossa ja kimmaltavassa kauneudessa – näkökulmia vuoden 2015 futikseen. (http://www.miksiliikun.fi/2015/10/28/jalkapallo-valossa-varjossa-ja-kimmaltavassa-kauneudessa-nakokulmia-vuoden-2015-futikseen/). Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 28. 10. 2015.

Tiihonen A. 2015. Voimistelemaan Gymnaestradan viitoittamalla tiellä. (http://www.miksiliikun.fi/2015/07/24/voimistelemaan-gymnaestradan-viitoittamalla-tiella/). Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 24.7.2015.