Suomessa tuntuu olevan meneillään varsinainen triathlonbuumi! Kokosin tähän muutamia triathlonmyyttejä. Jutun lukemalla ehkä sinunkin on helpompi päättää, haluaisitko kokeilla lajia. Kantsii myös tutustua taannoin kirjoittamaani juoksu vastaan triathlon battleen!

1. Jos et ole vetänyt ironmania, et ole triathlonisti
Kaikki triathlonmatkat ovat oikeaa triathlonia. Ja jos menee niin kovaa kuin pääsee, eivät lyhyet matkat edes ole yhtään helpompia. Esimerkiksi olympialaisten voittaminen on varmasti vähintään yhtä vaikeaa kuin Ironmanin MM-kisan voittaminen.

Viralliset kisamatkat ovat

  • Sprinttimatka: 750 m uintia – 20 km pyöräilyä – 5 km juoksua
  • Perusmatka/Olympiamatka: 1,5 km - 40 km - 10 km
  • Puolimatka / Ironman 70.3: 1,9 km – 90 km – 21,1 km
  • ITU Pitkämatka: 4 km – 120 km – 30 km
  • Täysmatka / Ironman: 3,8 km – 180 km – 42,2 km

Triathlonissa voit siis haastaa itsesi joko matkalla tai vauhdilla. Ja toki triathlontapahtumaan voi lähteä mukaan myös siten, että valitsee matkan, josta selviää helposti eikä pistä itseään ihan ääri tiukille. Nauttii vaan liikunnan ilosta!

2. Triathlon on kivaa vain palmumaassa
Kesäinen Suomi on mielestäni maailman paras paikka triathlonin harrastamiselle. Harvassa maassa on niin paljon puhtaita järviä, rauhallisia asvalttiteitä ja jaloille ystävällisiä hiekkapolkuja.

Ensi kesänä ympäri Suomea järjestetään lukuisia laadukkaita triathlontapahtumia. Pääkaupunkiseudullakin pidetään kaksi koitosta: kesäkuussa Vantaa Triathlon ja elokuussa Helsinki City Triathlon.

3. Triathlonissa täytyy harjoitella ihan hirveästi
Huipputriahlonistin harjoituspäivät ovat toki aika lailla täynnä treeniä, mutta kuntoilija voi harrastaa triathlonia lähes terveysliikuntamäärillä. Kun mietitään pelkkää jaksamista, voisi nyrkkisääntönä sanoa, että sprinttimatkalle olisi hyvä treenata muutaman kuukauden ajan ainakin 5 h / vko, puolikkaalle 8 h / vko ja ironmanille reilut 10 h / vko (mielellään siten, että alla on jokunen vuosi lyhyempien matkojen harjoittelua).

Toimiva lähtökohta on noin neljä harjoitusta viikossa. Nämä voisivat olla uinti + lihaskunto, kevyt juoksu + uinti, reipas juoksu ja pitkä rauhallinen pyöräily. Lajeja kantsii siis yhdistellä ja toki myös esimerkiksi työmatkaliikunta kannattaa ottaa osaksi treenaamista.

4. Joka lajia pitää treenata lähes päivittäin
Triathlonistin peruspaniikki syntyy usein siitä, ettei kaikkia lajeja ehdi millään harjoittelemaan jatkuvasti. Uinti, pyöräily ja juoksu ovat toki erilaisia, mutta ne kaikki ovat kestävyyslajeja. Yhden lajin treenaaminen kehittää myös toisia. Eri lajien harjoittelua kannattaa jaksottaa rohkeasti. Jonkun jakson voi panostaa uintiin ja jättää muut lajit vähemmälle, toisinaan taas voi pyöräillä paljon.

5. Triathlonisti ei tarvi voimaa
Peruskunnon lisäksi on hyvä pitää huoli monipuolisesta lihaskuntoharjoittelusta. Kuntosali tai kotijumppatreeni koko keholle kerran pari viikossa luo vankan pohjan lajitekniikoiden oppimiselle ja ylläpitämiselle triathlonsuorituksen aikana. Mitä pidempi triathlonmatka, sitä oleellisempaa on lajinomainen kestovoima sekä tukilihasten kestävyys. Esimerkiksi mun ja valmentajani kehittelemä tähtipunnerrushaaste on hyvä perusjumppa :)

6. Triathlon on yksinäistä puurtamista
Triathlonia treenatessa voi nauttia yksinäisestä rauhasta. Toisaalta harjoittelusta voi tehdä erittäin sosiaalista. Harvassa tilanteessa on yhtä paljon aikaa turista kaverin kanssa kuin juoksu- tai pyörälenkillä!
Potkua triathlonharjoitteluun saa esimerkiksi triathlonkursseilta. Niitä järjestävät useat triathlonseurat ja kuntosalit. Esimerkiksi Urheiluhalleilla on ajoittain omia kursseja (perustaso). Seuroista pääkaupunkiseudulla toimivat Helsinki Triathlon ja Triathlon Vantaa.

7. Triathlon on tosi kallista
Triathlon saatetaan mieltää välineurheiluksi. Tosiasiassa useimpien kellareista löytyvillä perusvehkeillä voi hyvin aloittaa harrastuksen. Tärkeimpiä välineitä ovat uima-asu, uimalasit, lenkkarit, toimiva pyörä sekä ulkoliikuntaan sopiva vaatetus. Muita välttämättömiä harrastuskuluja ovat lähinnä uimahallimaksut, tosin kesällä voi uida myös ilmaiseksi järvessä.

Kevyesti rullaavaa kilpapyörää ei siis ole pakko hommata, sillä triathlontapahtumissa on usein omat sarjansa kilpapyörillä ja "tavallisilla" pyörillä (esimerkiksi maastopyörä, hybridi tai mummon vanha perusjopo) polkeville. Mikäli triathlonharrastus alkaa myöhemmin innostaa enemmän, tuo toki maantie- tai tempoajopyörä harrastukseen vauhdikkuutta. Hintahaitari kilpapyörissä on suuri, mutta karkeasti noin 1000 eurolla saa laadukkaan välineen.

Triathlonin voi aloittaa nuorena ja vaikka potkupyörällä!

Toinen erikoisväline on märkäpuku. Märkkäri lämmittää kehoa ja sen avulla voi mukavasti uida jo noin 17 ⁰C vedessä, mikä mahdollistaa esimerkiksi Etelä-Suomen pienissä järvissä polskimisen noin toukokuun lopulta syyskuulle. Märkäpuku myös kelluttaa ja siten auttaa uimista. Hintahaitari märkäpuvuissa on noin 200 – 800 €. Mitä parempi uimari olet, sitä enemmän hyödyt kalliimmasta puvusta eli ihan aloittelija pärjää hyvin halvimmillakin versioilla. Kun puet puvun hellävaraisesti, kestää se ahkerassakin käytössä vuosia.

Mun viime kesän kisavälineet.

8. Triathlonissa vaihdetaan vaatteet uinnin jälkeen
Triathlonkoitokset vedetään yleensä alusta loppuun lahkeellisen uimapuvun tyylisessä triathlonasussa. Vaihtoaika lasketaan suoritukseen eikä vaihtopaikalla ole pukukoppeja. Uintiosuuden voi toki vetää myös ihan tavallisessa uikkarissa ja heittää mahdolliset lämpimämmät vaatteet uima-asun päälle. Niin ja jos haluaa, saa vaihtopaikalla toki kuivata itseään ja onpa sekin nähty, että vaihdossa on harjattu hiukset ja ehostettu meikkiä!

9. Triathlonistit ovat kompressiovaatteissa kulkevia egoisteja
Niin ja naisten kuuluu tiskata ja miesten ajaa autoa. Stereotypioita on monenlaisia. Samoin triathlonisteja. Mun mielestä kompressiosäärystimet kyllä tuntuvat tosi kivoille :)