Miehiä on suuri vähemmistö ryhmäliikuntatuntien osallistujista muuallakin kuin FIX Liikuntakeskuksissa. Viime syksyn Kuntostartti-tapahtumassakin oli pilvin pimein eri-ikäisiä ja monenkuntoisia naisia – meitä miehiä oli kymmenkunta.

Se oli harmi, sillä kaikki jumpat, joissa itse kävin, olivat todella sopivia miehille aivan samoin kuin ne olivat naisillekin.

Ja nyt sitten olisi aika ihmetellä, miksi miehet eivät käy näillä tunneilla. Väärin, sillä vastausta ei voi tietää, jos jollakulla – tässä tapauksessa siis suurella osaa miehistä - ei ole edes kokemusta kyseisestä asiasta.

Minäkin olen pakottanut lapseni ja lapsenlapseni ”maistamaan puuroa” enkä ole suostunut ennakkoluuloiseen vastaukseen, joka ei perustu omaan kokemukseen. Samaa metodia olen käyttänyt johdattaessani heitä eri liikuntalajien pariin. Liikunnassa tosin yksi ”maistaminen” ei useinkaan riitä, vaan tarvitaan prosessi, jonka aikana opitaan lajin saloja niin, että siitä voisi edes periaatteessa tykätä.

Minä en ole mikään ryhmäliikuntaihminen. Päinvastoin: olen ollut vain ”miesten joukkuevoimisteluryhmissä” vain parikolme vuotta ja muuten vain satunnaisesti silloin tällöin jossakin zumbassa tai kuntojumpassa. Palloilujoukkueissa tosin olemme tehneet kuntopiirejä, jotka eivät juuri eronneet esimerkiksi FIXin jumpista, joita siis kävin kokeilemassa.

Kokemustietoni siitä, miksi minä miehenä käyn tai kävisin ryhmäliikunnassa, on siis aika vähäistä. Olen kuitenkin ohjannut yhden opinnäytetyön miesten kuntoaerobicryhmän liikunnalle antamista merkityksistä. Siinä prosessissa opimme aika paljonkin siitä, miksi miehet käyvät ryhmäliikunnassa.

Olemme toki puhuneet aiheesta usein miesten kesken ja kyllähän nämä miehisyysjutut ovat minulle tuttuja muista miestä koskevista tutkimuksista.

Aloitetaan identiteettikokemuksista. Ryhmäliikuntatunnilla käyvä mies näkee ja kokee ryhmäliikunnan usein vaikeat rytmit, yhdessä tehtävät liikesarjat ja yllättävän kovan (an)aerobisen tehon haasteena myös miehisyydelleen. Se haaste on tehty voitettavaksi – on mentävä epämukavuusalueelle ja siellä on selvittävä myös naisten kanssa. Vaikka monen miehen lähtötaso on usein naisia matalampi, niin sen ei anneta haitata. Identiteetti vahvistuu haasteiden voittamisen kautta.

Tuolla syksyn tapahtumassa huomioin, etteivät naisetkaan nyt niin kovin hyvin pysy rytmissä tai tee liikkeitä oikein. Tällainen ikämieskin kykeni tekemään liikkeet melkein yhtä hyvin kuin parikolmikymppinen fitnesshenkinen ja -vartaloinen nainen. Jos oikein silmin katsotaan...

Yllättävän kovakuntoisia naiset kyllä olivat laidasta laitaan riippumatta iästä tai ruumiinrakenteesta. Huomasi, että tällainen treeni vaatii kokemusta vähän monimutkaisimmista liikkeistä ja liikesarjoista, jotka kuluttavat kovasti energiaa ja vaativat keskittymistä.

Tätähän sitä tultiin tosin hakemaankin, sillä vanhemmiten anaerobinen tai ainakin sinne happivelan rajoille menevä liikunta on tullut selvästi vaikeammaksi. Ja jos ei treenaa tehokkaasti, niin ei sitä jaksa nuorempanakaan. Sitä saa, mitä tilaa...

Ryhmäliikuntakin on sosiaalista. Me miehethän olemme erittäin sosiaalisia, mitä ei aina ymmärretä. Palloilujoukkueissa suurin osa miehistä on mukana ryhmän takia, sillä aika harva meistä on niin hyvä, että olisi porukassa vain esittelemässä erinomaisuuttaan. Sellaiset tyypithän ovat aika hanakoita myös arvostelemaan toisia – ei kovin miehekästä sekään.

Mutta yksin ryhmässä liikkuminen ei ole joukkuepeliä, vaan se on erilaista sosiaalisuutta. Sellaista armeijan sulkeisharjoitusten sosiaalisuutta. No, ei ihan kuitenkaan. Siellähän se mokaaja sai päälleen nöyryyttävän häpeän, kun koko porukka joutui juoksemaan yhden mokaajan vuoksi: ”Taakse poistu!”

Ryhmäliikuntatunneilla meillä armeijan käyneillä miehillä on haasteena tämän muiston poispyyhkäisy, jota voisi sanoa myös korjaavaksi kokemukseksi. Muut eivät joudukaan kärsimään minun mokastani!

Ryhmäliikuntajoukkueeseenkin kyllä syntyy nopeasti pientä sosiaalista solidaarisuutta. Joitakin liikkeitä tehdään yhdessä parin kanssa, joka heti saa aikaan ryhmähenkeä. Joskus mokaamme yhdessä ja useinkin taistelemme porukalla... ”jaksaa, jaksaa!” Se hyvä tunne, kun on vetänyt koko sarjan läpi on myös ruumiillinen nautinto.

Itse asiassa miehellä on tosi monta syytä mennä ryhmäliikuntatunnille enkä ole ottanut esille niitä tylsiä ja kaikkien tuntemia syitä terveydestä, toimintakyvystä, yleisestä aktiivisuudesta jne.

Vähän kuitenkin voisin vielä avata näiden tuntien sisältöjä. Kävin siis kokeilemassa neljää eri treeniä, joilla oli kummalliset nimet (Hot FIX ja jotain...). Näihin nimiin ei kannata liikaa juuttua, koska nimet muuttuvat vuosien myötä. Kannattaa tietysti lukea nettisivuilta tuntien kuvaukset.

Yhdessä (Hot FIX Teho: syke) kuitenkin tehtiin vain neljää teknisesti kohtuuhelppoa liikesarjaa aina 20 sekuntia (lähes) täysillä, jonka jälkeen oli 10 sekunnin palautus. Jokaista liikettä tehtiin kahdeksan kertaa eli yhteensä työtä tuli tehtyä 640 sekuntia eli reippaat kymmenen minuuttia. Rankka rutistus 1970-luvun kuntopiirien tapaan.

Toisen (FIX Teho 30/50 min) kuvaus oli tällainen:”Haasta itsesi ja anna kaikkesi! TEHO-tunneilla rasitetaan kehoa monipuolisesti tavoitteesta riippuen. Tunnit ovat fyysisesti raskaita, joten treenaa vain terveenä. Et tarvitse rytmitajua vaan asennetta! Tunnin kesto 30 tai 50 minuuttia.”

Ihan tarkkaan en itse muista, mitä tunnilla tehtiin, mutta tahti oli täälläkin aika intensiivinen. Liikkeissä pysyi kuitenkin hyvin mukana. Kahvakuulia käytimme joissakin liikesarjoissa. Parin kanssakin tehtiin jotain, mikä pisti tsemppaamaan vielä enemmän. Monipuolinen tunti juoksuineen ja erilaisine liikesarjoineen. Jos ymmärsin oikein, niin näitä tunteja on vähän eri painotuksilla erilaisiin tarpeisiin.

Kävin myös parissa ”meditatiivisemmassa” jumpassa, joissa mm. vahvistettiin niveliä erilaisilla liikesarjoilla. Vauhti ei ollut kova, mutta koordinaatiota kehittäviä kaikki liikkeet olivat. Itsekin teen nykyään paljon näitä nivelten yli meneviä joustoja ja liikkeitä, joilla kaikki lihakset ja niiden hermotukset aktivoituvat.

Useinhan treenaamme vain niitä päälihaksia, jolloin koordinaatio ei kehity ja loukkaantuminen, mutta myös väsyminen, on todennäköisempää. Sekin muuten saattaa joskus miehiä harmittaa, että helpon näköiset liikesarjat ja rytmiä vaativat liikesarjat, ovatkin älyttömän rankkoja.

Aika monta hyvää syytä löytyi ryhmäliikuntaan osallistumiselle, vaikka meillä miehillä onkin valitettavan vähän kokemuksia ryhmäliikunnasta. Tämä on muuten ongelma, johon voisi koulujenkin liikuntatunneilla puuttua – kyllä poikienkin tulisi saada kokemuksia ryhmäliikunnasta.

Kokemusten voima on liikunnassa huikea. Parin kirjan verran voisi kertoa tietopohjaisista syistä osallistua ryhmäliikuntaan, mutta eihän se ilman omaa kokemusta muutu todellisuudeksi. Ei muuta kuin kokeilemaan, mies!