Kuntosalin tai liikuntakeskuksen valinta on monimutkainen juttu. Odotuksia on monenmoisia riippuen henkilön aiemmista liikunta- tai kuntosalikokemuksista, mieliliikuntalajeista, iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta taustasta, työpaikasta, muista harrastuksista, tavoitteista, hinnasta ja siitä haluaako harrastaa yksin, tuttujen tai ryhmän kanssa.

Tässä siis vain aluksi joitakin muuttujia. Salin läheisyys, palvelujen monipuolisuus, ohjauksen laatu tai vain ”fiilis” voivat olla aivan ratkaisevia tekijöitä salin valinnalle.

Omaan saliin suhtaudutaan yllättävän intohimoisesti. Jos jostakusta salista, sen palveluista, ryhmästä tai ohjaajasta pidetään, niin syntyy melkein rakkaussuhde. Ainakin sitä omaa valintaa puolustetaan voimakkaasti.

Jos mieliohjaaja lähtee pois, saatetaan harrastus lopettaa siihen paikkaan. Olen kuullut siitäkin, että ryhmä seuraa ohjaajan mukana uuteen saliin. Usein käyttäjät myös kehuvat salin fiilistä – ihmiset ovat juuri hänelle sopivia.

Onko siis mitään rationaalista perustetta valita salia? Kuluttajalehti testaa puolueettomuuteen pyrkien kaikkea mahdollista. Vuoden 2016 ensimmäisessä numerossa vertailussa olivat kuntosalit.

Tällä kertaa kannattaa kuitenkin mennä suoraan kuluttajaliiton sivulle, josta näkee koko vertailun. Lehteen on nimittäin valittu journalistisin perustein aineistoa, jossa on nostettu esiin vain osa vertailun tuloksista.

Kuntosalin valintaan vaikuttavat tekijät ovat osin samoja kuin minkä tahansa liikunnan tai harrastuksen valintaan. Yksi keskeisistä tekijöistä on kokemuksellisuus, mikä tarkoittaa sitä, että ilman omaa kokemusta näitä järkiperusteitakaan ei oikein voi ottaa todesta.

Harva meistä lapsena tai nuorena kalkyloi taskulaskimen tai excel-taulukon kanssa omia mahdollisia mieltymyksiään ja mietti alkaisinko harrastaa futista, sählyä vai kenties tanssia tai yleisurheilua.

Olisimmeko aikuisina kuitenkin kykenevämpiä tekemään ratkaisuja jostakin kokemuksellisesti intensiivisestä asiasta vain etukäteistietojen perusteella?

Aloitetaan niistä kokemuksista. Olenko elämysten etsijä eli voisinko kokeilla jotakin uutta lajia, ohjausta tai palvelua? Voin myös olla identiteetin rakentaja, jolloin pääpaino ehkä olisi joko siinä että voin päteä osaamisellani, voimallani tai ulkonäölläni. Saatan myös haastaa itseni selviytymään jostakin uudesta lajista.

Monet onnellistuvat osallisuudesta. Heille tärkeintä on salin käyttäjäkunta, se viiteryhmä, jonka salilta saa. Tietysti myös ryhmäliikuntaporukan hyvä fiilis on heille tärkeä tekijä. Ja osa meistä tavoittelee toimijuutta eli sitä, että saa vaikuttaa asioihin. Kuntosaleilla näkee usein ”vertaistukihenkilöitä”, jotka auttavat kavereitaan liikkeissä.

Vaikeus tietysti on, että kuntosalit eivät myy palvelujaan näin kokemuksellisesti. Elämyksiä kaupataan ja viiteryhmiin viitataan mainonnassa – usein vaadittu ”jäsenyys” korostaa tätä yhteisöllistä puolta. Osa saleista on tarkoitettu vain (maksukykyisille) naisille, kun joissakin liikuntakeskuksissa palveluja on kaiken ikäisille ja eri sukupuolille. Tavoitteellisten kurssien ideana on muokata ruumista ja ehkä vähän identiteettiäkin.

Jos siis tunnistat itsestäsi jotakin näistä, niin voit verrata mieltymyksiäsi kuntosaliketjun palveluihin.

Seuraavaksi tsekkaisin oman aikabudjettini. Miten paljon ja usein minun on realistista olettaa käyvän salilla. Tässä kai tehdään paljon ns. munauksia. Uskotaan liikaa omaan kykyyn muuttaa arjen rutiineja. Niiden muuttaminen on nimittäin erittäin vaikeaa.

Jos vapaata aikaa on vähän, niin hanki kuntosalikortti, joka ei aiheuta konkurssia vaikket sitä paljon käyttäisikään. Yleensähän sitä vapaata aikaa ei ole oikeasti lainkaan, koska johonkin muuhunhan se aika on aiemminkin mennyt. Silloin viisainta on päättää, mistä on valmis luopumaan.

Aika haastavaa, mutta kovin inhimillistä. Armollisuutta lisännee seuraava ohje: mieti, haetko kuntosalilta harrastusta, jota jatkat viikkoja, kuukausia tai vuosia? Voitko olla varma, että rakennat viikoittaisen rutiinin vuoden tai vaikkapa kevätkauden ajaksi vai käytkö ehkä montakin kertaa viikossa kuukauden kaksi, mutta sen jälkeen kevätaurinko vie sinut ulkosalle? Ja maksat käyttämättömistä mahdollisuuksista...

Luulen, että kuntosalikortin hankintaan liittyy usein epärealistinen toive siitä, että maksettu kausimaksu motivoi liikkumaan. Joskus se varmaan toimiikin. Sinänsä ei haittaa, jos se kortti vain saa aikaan liikunnallista aktiivisuutta edes jonkin aikaa. Sekin on parempi kuin ei mitään.

Toisaalta tällainen omien tarpeiden ja / tai kykyjen väärä tulkinta voi saada aikaan kuntosaliin tai jopa kaikkiin liikuntapalveluihin liittyvää pettymystä. Osin siksi kuntosalipalveluista valitetaan paljon myös kuluttajaviranomaisille. Asiakas syyttää palvelun tuottajaa vääristä lupauksista, joita varmasti alalla annetaankin.

Varmaan nekin vähenisivät, jos asiakas / kuluttaja osaisi tunnistaa omat kokemukselliset tarpeensa ja ajankäyttönsä rajoitteet ennen kuin tekee sopimuksia.

Testaa kokemukselliset toiveesi ja tarpeesi – tutustu aiempiin blogeihini!

Pari kommenttia vielä

1. Kuluttajalehdessä oli toisaalla taulukko, jossa heidän verkkoraatinsa (N=229) vastasi, mitä kuntosalipalveluja he käyttävät. Alla olevasta taulukosta on poistettu ne 35 prosenttia, jotka eivät käyttäneet lainkaan kuntosalipalveluja.

Kovin tarkkaa kuvaa tuostakaan ei saa, koska muu-kategoriaa ei avattu ja ilmaisia esim. työpaikan kuntosaleja käytti viidesosa. Jos ne putsataan pois, niin tulokseksi saadaan, että pitkiä kausikortteja käytetään 65% ja 10 kerran kortteja 35%.

Tosiasiassa noissa Muu-kategorian kuntosalikäyttäjissä on varmaankin sekä kaupallisia että kuntien kuntosaleja, joissa on jokin muu hinnoittelu kuin jo mainituissa. Näin ajatellen markkinat jakautuvatkin seuraavasti: pitkiä kausikortteja 42%, 10 krt 23% ja muita 35%.

Tilastolukutaito on vaikeaa, jos vielä otetaan sekin huomioon, että kyseinen otos on sekä valikoitunut (oletettavasti siinä kuitenkin on jonkinlainen edustavuus) että valitettavan pieni tällaiseen tilastointiin...

2. Kuluttajaliiton yllä mainitussa kuntosalien hinta- ja palveluvertailussa on paljon tietoa, mutta siitä puuttuu myös ymmärrys siitä, ettei näitä palveluja oikeastaan voi vertailla. ”Kuntosalin” käsite on nimittäin vertailussa oleville palveluntarjoajille hyvin erilainen.

Voiko automatisoitua ja pelkistettyä 7/24 -salia verrata vaikkapa Urheiluhallien liikuntakeskusten monipuolisiin palveluihin, joihin kuuluu erilaisia ohjattuja ryhmäliikunnan muotoja, runsaasti omaehtoisesti harjoitettavia lajeja ja uimahallin vesiliikuntapalvelut?

Mieleen tulee pikahuollon ja täyshuollon tai imuroinnin ja suursiivouksen vertaaminen toisiinsa. Kummallekin on aikansa ja paikkansa, mutta laatu ja hinta eivät tietenkään ole vertailukelpoisia. Asiakkaan kannalta voisi olla hyvä, että samasta paikasta löytää niin pika- kuin täyshuollonkin, mutta eri hintaan tietysti.

Näyttää myös selvältä, että matalan kynnyksen pelkistetyt salit ovat joillekin kohderyhmille tärkeitä. Oman salini pukuhuoneessa kuulen usein, kun nuoret miehet puhuvat ”onko jalka- vai käsipäivä?” Ehkä tulevaisuudessa on eri salitkin jaloille ja käsille? Minua puhe naurattaa, mutta yritän pitää sen omana tietonani – tulen aina kokonaisena paikalle ja yritän sellaisena lähteä salilta poiskin.