Liikunta ja urheilu eroavat monista muista harrastuksista ja kouluaineista yhdellä merkittävällä tavalla  –  ne koetaan hyvin vahvasti oman identiteetin kautta. ”Miten liikut, sitä olet” tai ”olet yhtä hyvä kuin viimeinen pelisi” ovat sanontoja, joissa tuo väite konkretisoituu vahvasti.

Olin kerran asiantuntijana eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Minua edelsi liuta liikunnan tutkijoita, jotka puhuivat viisaasti liikunnanharrastamisen määristä ja liikunnan merkityksistä. Valiokunta torkkui esityksen läpi.

Kun kerroin otsikkoni eli liikunta- ja urheilukokemusten merkitys, niin sali repesi puhumaan ja jakautui kahtia. Oli niitä, joilla oli kammottavia liikuntakokemuksia esimerkiksi liikuntatunneilta ja niitä, joille mitkään muut kokemukset eivät olleet elämässä olleet niin tärkeitä kuin vaikkapa jalkapallokentillä koetut.

Jokainen meistä tunteekin ihmisiä, jotka rakastavat tai inhoavat sydämestään liikuntaa tai urheilua. Nämä ihmiset määrittävät oman identiteettinsä ruumiillisuutensa tai vaikkapa urheilussa menestymisen kautta.

Suunta voi siis olla sekä positiivinen että negatiivinen – joku pelkää liikkumista, koska tuntee itsensä kömpelöksi, ulkonäkönsä riittämättömäksi tai voitontahtonsa heikoksi.

Toinen taas ei näe mieltä liikunnassa ellei siinä pääse näyttämään taituruuttaan, kauneusihanteiden mukaiseksi rakennettua vartaloaan tai kykyään voittaa tasapäisiä kamppailuja.

Liikunta voi olla identiteetin rakennuspaikkana erinomainen, jos yksilö osaa merkityksellistää kokemuksensa oikein. Aina nimittäin voi verrata itseään johonkin ylivertaiseen hahmoon, jolloin oma suoritus – ja oma minuus - tuntuu riittämättömältä. Kun taas itseään vain hiukan parempaan ideaalimalliin vertaaminen johtaa parhaimmillaan oman osaamisen ja myös oman identiteetin vahvistamiseen.

Yksittäisenä kokemuksenakin liikunta ja urheilu tarjoaa mainioita paikkoja oman identiteetin rakentamiseen. Tutkimani ihmiset puhuvat usein joistakin avain- tai peruskokemuksista, joissa he ovat ikään kuin tunnistaneet sen, minkälaisia he ovat ominaislaadultaan.

Itsensä ylittäminen urheilukilpailussa tai muussa ruumiillisessa suorituksessa on usein tällainen identiteettiä rakentava kokemus.  ”Minä olinkin erilainen kuin kuvittelin!”

Kun on tehnyt jotain erityistä, voi antaa itselleen luvan olla ”jotain”. Moni maratonin läpirämpinytkin voi pitää itseään ”maratoonarina”, kun joku toinen on tanssija, uimari tai sulkapalloilija. Aina ei tietenkään tarvita mitään erityistä yhtä kokemusta, vaan laji-identiteetti rakentuu harrastuksen kautta.

Lajiharrastushan muokkaa ihmistä omanlaisekseen, vaikka he eivät edes kilpailisi lajissaan. Lajin oppiminen, lajin salojen esiin kaivaminen, uudenlaisten tekniikoiden, taktisten tilanteiden, lajin vaatimien roolien tai minkä tahansa yksityiskohdan ymmärtäminen kiinnittävät ihmisen tähän itselleen rakkaaseen lajiin.

Hän saattaa myös seurata lajia intohimoisesti tai olla mukana seuratoiminnassa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan lajikulttuuri on hänelle kuin ilmaa, jota hän hengittää. Hän on positiivinen ”lajiniilo tai –niina”.

Liikkujan ja urheilijan identiteettiin vaikuttaa myös aikakautemme kulttuuri ja sen kauneus-, menestys- tai onnellisuusihanteet. Lajikulttuuri voi vahvistaa ajanhenkeä tai se voi olla hyvin eriaikainen – laihuus, lihaksikkuus, sopusuhtaisuus tai rentous, notkeus, tasapainoisuus saattavat olla liikunnallisia ominaisuuksia, joita ajassamme ja lajissamme saatetaan arvostaa. Nekin vaikuttavat meihin halusimmepa tai emme.

Urheilijan ja joskus myös liikkujan identiteetti on hauras ja altis rikkoutumiselle. Kun urheilijan ura katkeaa siihen, ettei ole tarpeeksi hyvä, niin oman itsen kanssa on tehtävä rajusti identiteettityötä. Kuka minä sitten olen, jos en olekaan urheilija?

Aktiiviliikkujankin ura voi tyssätä vaikkapa vammaan tai sairastumiseen – nivelkuluma voi lopettaa rakkaan lajin harrastuksen, mikä tyhjentää kalenterin mielekkäästä tekemisestä. Ja taas ollaan itsen kanssa painimassa.  

Elämä on usein epäreilua, mutta urheilijan ja liikkujan identiteetin rakentamisprosessin läpikäynti on useimmiten hyödyllistä, vaikka edellä mainituissa tilanteissa sitä ei uskoisikaan. Olisihan sitä tosiaan voinut käyttää aikansa muutenkin kuin vain palloa pelaten tai kuvioita opetellen, näin varmaan pettynyt harrastaja ajattelee ja tuntee.

Ja aiheestakin, sillä identiteetin murtuminen on todellinen käännekohta ja vaaran paikka. Jokainen meistä tuntee katkeroituneita ex-urheilijoita tilittämässä tunteistaan ja menetetystä urheilijan identiteetistään.

Silti liikunnan ja urheilun harjoittaminen, valmentautuminen ja asialle omistautuminen ovat useimmiten kokemuksia ja prosesseja, joista on elämässä hyötyä. Oman osaamisen pitkäjänteinen kehittäminen on pääomaa, jota voi muuttaa valuutaksi myös muilla elämän alueilla.

Identiteettiä siis voi ja kannattaa rakentaa liikunnan ja urheilun kentillä. Ne kentät ovatkin kuin luotuja siihen. Identiteetti ei kuitenkaan ole mikään rakennus, vaan se on pikemminkin tarina, joka koostuu merkityksellisistä kokemuksista.

Liikunta- ja urheilukokemukset ovat monien ihmisten identiteettitarinan rakennuskiviä; jotkut niistä ovat todellisia peruskiviä, toiset taas voivat rapautua ja eroosio voi häivyttää ne kokonaan pois identiteettitarinasta.

Se, miten me osaamme rakentaa identiteettitarinamme, on varsinainen taitolaji. Hyvät ja huonot liikunta- ja urheilukokemukset ovat kummatkin tärkeitä omalla tavallaan. Niiden kautta opimme itsestämme olennaisia asioita. Kannattaakin syvällisesti pohtia, miten itselle tärkeät liikunta- ja urheilukokemuksensa tulkitsee, merkityksellistää ja kirjoittaa omaan identiteettitarinaansa.

Tohtorin vinkkejä:

Käy tekemässä nettitesti liikuntakokemuksistasi ja lue hyvä juttu: Nykänen Anna-Stina 2015. Lihavien salille kehtaa mennä kuka tahansa: Testaa, millainen liikkuja sinä olet. Helsingin Sanomat 29.3.2015

Omaa liikkumista ja omia tavoitteita kannattaa myös analysoida, vaikka vähän leikkisästikin... Alla miksiliikun.fi-blogistani poimittua:

Tiihonen A. 2015. Liikkumisvuoteni 2014 kuvin, sanoin ja kuvioin

Tiihonen A. 2015. Miten liikut, siten olet – vai oletko?

Tiihonen  A. 2014. Liikuntakausi alkaa – tee tavoitteistasi merkityksellisiä 

Joskus urheilijan tai liikkujan identiteettitarinan vahvistamisessa auttavat ”voimaannuttavat” valokuvat tai videoklipit... Ks. https://www.facebook.com/miksi.liikun.

Tässä myös muutama urheilijan ja liikkujan identiteetilleni tärkeä kuva, minkälaisia sinulla on?

Koulun jalkapallojoukkueen kapteenina:

Sukset, joilla hiihdettiin Hopeasompakisoissa:

Vaeltajana Kilimanjaron rinteessä:

Liikuntasosiologian tutkijana:

”Liikuntavaarina” leikkipuistossa: