Teksti: Emil Johansson

Olen 28-vuotias ja uimataidoton. Uimataidottomuuden myöntäminen ääneen oli pitkään vaikeaa ja saatoin vältellä kaveriporukan uintireissuja vain erilaisiin tekosyihin vedoten. En kuitenkaan ole yksin – Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton arvion mukaan Suomessa on jopa 200 000 uimataidotonta 15 – 65 -vuotiasta. Oman uimataidottomuuteni taustalla on lapsuudessa syntynyt vesipelko. Räpiköin puutteellisella läsnäololla läpi peruskoulun pakollisen uimaopetuksen, mutta en ole koskaan oppinut uimaan. Uimahallissa kävin viimeksi 13-vuotiaana.

Maalailin kauhukuvia myös uimaopettajasta.

Vuoden 2016 lopulla päätin kuitenkin viimein kohdata pelkoni ja ilmoittauduin Urheiluhallien alkeisuimakouluun. Olin ennen ensimmäistä uimatuntia hyvin sekavissa tunnelmissa ja maalailin kauhukuvia myös uimaopettajasta (kiitos 90-luvun koululiikunta). Stressasin pukeutumis- ja suihkutiloja murehtimalla, etten osaa hallin etikettiä. Lisäksi minua painoi myös häpeä – mitä ihmiset ajattelevat uimataidottomasta aikuisesta lastenaltaassa?

Ensimmäinen uintikerta oli kynnys, jonka jälkeen moni asia helpottui.

Pelkoni puolittui heti, kun tapasin Mäkelänrinteen uimahallin aulassa uimaopettaja Kirsi Alasen. Kirsi kertoi työskennelleensä paljon vesipelkoisten kanssa ja opasti, kuinka hallissa toimitaan. Seuraavaksi seisoinkin jo altaan reunalla sovittelemassa uimalaseja. Ensimmäinen opetuskerta kului enimmäkseen veteen totutellessa ja puolivälissä tuntia olin jo yllättävän rentoutunut. Kirsi myös muistutti harjoitusten yhteydessä, että hänellä on käsissään ”taikasuolaa”, joka estää minua painumasta pohjaan (tämä rauhoittaa kuulemma pieniä lapsia, joten miksei myös kolmekymppistä miestä). Ensimmäinen uintikerta oli kynnys, jonka jälkeen moni asia helpottui.

Pelon tilalle on tullut innostus ja motivaatio.

Syksyn ensimmäisistä tunneista on otettu eteenpäin suuria harppauksia. Olen saanut luvan harjoitella itsekseni ja siirtynyt lasten puolelta isoon altaaseen treenaamaan. Toistaiseksi pysyttelen vielä enimmäkseen matalassa päädyssä, sillä altaan syvä puoli kauhistuttaa edelleen. Tällä hetkellä hiomme Kirsin kanssa uintitekniikkaa, jonka palaset loksahtelevat pikkuhiljaa paikoilleen.

Vaikka altaassa edelleen välillä jännittää, niin pelon tilalle on tullut innostus ja motivaatio. Jos kesän tulo tästä vielä lykkääntyy, niin voi sanoa, että uimataidottomuus muuttuu uimataidoksi kesään mennessä!

Emil Jo­hans­son on Radio Helsingin toimittaja ja sar­ja­ku­va­nört­ti, joka ihailee Ellen Ripleytä. Urheiluhallien ja Radio Helsingin yhteistyön kautta syntyi idea toimittajasta uimakoulussa ja Emil otti rohkeasti haasteen vastaan. Tavoitteena on saada Emil viimein uinnin pariin – poistaa vesipelko ja opetella uimaan niin, että siitä voi nauttia Suomen suvessa jo tulevana kesänä!