Kuva: Kari Kuukka

Jippii, perjantai! Uimisesta ja hyppimisestä innostunut 6-vuotias pääsee mielipuuhaansa uimakouluun ja äiti Erja Päivärinta saa hetken aikaa itselleen. Erja kietoo vesijuoksuvyön ympärilleen, pulahtaa Mäkelänrinteen uimahallin hyppyaltaaseen ja lähtee polkemaan vettä. Juoksuseurana on äitikaveri, jonka lapsi on myös uimakoulussa.

”Vesijuokseminen on mukavaa, kun voi samalla nähdä ystäviä ja jutella. Paranee kunto ja päänuppi samalla kerralla”, Erja sanoo. Uimakoulun ja vesijuoksun jälkeen nelikko nauttii uimahallin palveluista pitkän kaavan kautta: siirtyy höyrysaunasta tavalliseen saunaan ja altaista poreisiin. Koko keikkaan vierähtää helposti kaksi tuntia. ”Perjantai-illan uimahallikäynti nollaa tehokkaasti kiireisen toimistotyöläisen viikon ja aloittaa mukavasti viikonlopun. Ei ole kiire mihinkään, ja lapsetkin saavat nukkua seuraavana aamuna pitkään.”

Polvet kiittävät

Erjan molemmat polvet on leikattu, eikä lääkäri suosittele hänelle juoksemista tai hyppimistä. Lempeä vesijuoksu sen sijaan soveltuu mainiosti polvivammaiselle. Veden vastus tekee liikunnasta tehokasta mutta ei kuormita niveliä. Välillä Erja pääsee uimahallille myös itsekseen. ”Yksinkin on hyvä juosta. Tulee pohdittua asioita kaikessa rauhassa. Se on terapiahetki oman itseni kanssa”, Erja sanoo. Yksin juostessaan Erja pitää hyvää vauhtia yllä ja ohittelee muita. Lisävastusta hän saa vesijuoksukengistä ja -hanskoista eli käsiräpylöistä.

Kun Erjan poika oli pieni, Erja kävi hänen kanssaan vauvauinnissa kodikkaassa Siltamäen uimahallissa. Myös Mäkelänrinteessä äiti ja poika ovat viihtyneet hyvin. ”Täällä on iso allas, jossa on hyvä vesijuosta. Puitteet ovat kohdillaan ja kaikki toimii hienosti, erityisesti nyt remontin jälkeen. Uimaopettaja on loistotyyppi. Sekä oma että kaverini poika jatkavat hänen ryhmässään syksyllä”, Erja kertoo. Itse hän jatkaa vesijuoksua.
”Liikun vielä hetken pojan ehdoilla. Jossain vaiheessa, kun lapsi kasvaa ja sopiva hetki tulee, haaveilen aloittavani säännöllisen kuntopiirin.”