Kuva: Kari Kuukka

Ihmisiä tulisi kaikin tavoin kannustaa liikkumaan ja tarjolla tulisi olla erilaisia kohtuuhintaisia vaihtoehtoja, jotta mahdollisimman moni pystyisi nauttimaan liikuntapalveluista. Nyt syyskuussa tapahtunut arvonlisäverotuksen ohjeistus heikentää tätä tavoitetta.

Liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on niin suuri, että julkisen sektorin tulisi kaikin tavoin luoda kannustimia liikunnan harrastamiseen. Verotuksellakin on merkittävä vaikutus liikuntapalvelujen hintoihin ja valitettavasti verohallinnon syyskuussa antama tulkintaohje on nostamassa monien liikuntapalvelujen hintoja.

Liikuntapalvelujen arvonlisäverokanta on 10 %, jos kyseessä on palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen. Verohallinnon 14.9.2017 julkaiseman ohjeen mukaan monet aikaisemmin liikuntapalveluksi katsotut harrastukset on nyt yllättäen katsottu opetustoiminnaksi ja siten yleisen eli 24 % arvonlisäverokannan piiriin kuuluviksi. Käytännössä tämä tarkoittaa näiden liikuntaharrastusten hinnan korotusta 14 %. Ohje koskee lähtökohtaisesti kaikkia liikuntapalvelujen tarjoajia organisaatiomuodosta riippumatta eli niin yksityistä sektoria kuin kuntien tarjoamia liikuntapalveluja.

Epäjohdonmukaista tulkintaa

Verohallinnon tulkinta on huomattavan laajaa ja ohje on osin sisäisestikin ristiriitainen. Ohjeen mukaan: ”Ohjattuna harjoitettavien lajien osalta palveluun tavanomaisesti sisältyvää vähäistä suurempikin määrä ohjausta ja opastusta eivät muuta palvelua yleisen verokannan alaiseksi opetuspalveluksi”. Edelleen ohjeen mukaan: ”Lajien ohjaukseen voidaan soveltaa alennettua verokantaa, jos kyseessä on vähäistä tai välttämätöntä perusteiden opetusta tai valvontaa”.

Kamppailulajien, vatsatanssin ja ohjatun ratsastuksen osalta onkin katsottu voitavan soveltaa alennettua verokantaa. Sen sijaan esimerkiksi lasten uimakoulujen tai vauvauintien ei katsota täyttävän mainittuja edellytyksiä, vaikka mielestäni tulisi olla itsestään selvää, että kyse on pinnalla pysymisen kannalta välttämättömien perus- ja kansalaistaitojen oppimisesta.

Objektiivisesti arvioiden voi perustellusti kysyä, eroaako uinnin perustaitojen opetus tosiasiallisesti ohjatusta ratsastustunnista siten, että tulee soveltaa eri verokantaa? Vauvauintien osalta ohjeessa on katsottu, että kyse ei ole lainkaan liikunnasta, vaan perheen yhteisestä leikkihetkestä ja siten yleisen 24 %:n arvonlisäverokannan alaisesta palvelusta. Uinti on kuitenkin usein ihmisen ensimmäinen kosketus liikuntaan, joten liikuntatieteen valossa olisi voinut perustellusti tulkita myös toisin. Vauvauinnin tavoitteena on tehdä lapsesta veden ystävä ammattimaisen ohjaajan avustuksella leikin muodossa. Samalla myös motoriset ja sosiaaliset taidot kehittyvät.

Juoksuharrastusta suoritetaan usein ryhmässä siten, että ohjaaja juoksee mukana ja antaa samalla ohjeita, miten juoksua voisi parantaa. Ohjeen mukaisella tulkinnalla ohjaaja saa jatkossakin juosta mukana, kunhan ei vähäistä suuremmassa määrin kerro, miten tulisi juosta.

Epäyhtenäisen käytännön johdosta ohjeen julkaiseminen on lähtökohtaisesti hyvä asia. Nyt annetun ohjeen sisältö vaikuttaa kuitenkin yksittäisten henkilöiden subjektiiviselta lajikohtaiselta näkemykseltä, eikä ohje objektiivisesti arvioiden kestä kaikilta osin kriittistä tarkastelua. Poukkoileva tulkinta aiheuttaa lisäksi turhaa hallinnollista työtä palvelujen tarjoajille samalla, kun pyritään tilittämään kustakin palvelusta oikea määrä arvonlisäveroa.

Liikkumattomuus tulee kalliiksi

Verohallinnon tulkinta on ristiriidassa liikkumattomuuden vähentämistavoitteen kanssa. Alennetulla verokannalla on suuri merkitys liikuntaharrastusten kustannuksiin ja sitä kautta liikunnan harrastamiseen. Mikäli alennettu verokanta poistuisi, nousisi kansalaisten liikuntaharrastusten kustannukset vuositasolla arviolta 60 meur. Liikkumattomuudesta aiheutuvien kustannusten puolestaan arvioidaan olevan miljardiluokkaa.

Mikäli verotuksella todella haluttaisiin vaikuttaa liikkumattomuuden vähentämiseen, tulisi lainsäädäntöä muuttaa siten, että liikuntaharrastuksista maksetut kustannukset saisi vähentää ansiotulojen verotuksessa kotitalousvähennyksen kaltaisella vähennyksellä.