Kari Kuukasta piti tulla jotain ihan muuta kuin valokuvaaja. Yliopistossa hän opiskeli kielitieteitä ja psykologiaa. Valokuvaaminen alkoi opiskeluaikoina vahingossa: ”Ostin kameran ja innostuin mustavalkoisten kuvien tekemisestä. Ei mennyt pitkään, kun puuhastelusta tuli ammatti”, kuvailee usein tunnustuksin palkittu urheiluun erikoistunut kuvaaja pitkän uransa alkua. ”Valmistuminen vähän kesti, kun piti hypätä maailmalla kuvien perässä. Taisi mennä pitkälti yli kymmenen vuotta sen kanssa”, hän nauraa.

Kari pitää yllä omaa kuntoaan mm. melomalla, uimalla ja hiihtämällä.

Kari tunnetaan valokuviensa lisäksi erilaisista multimediatoteutuksista. Ja jo pitkään hän on ollut myös Urheiluhallien luottokuvaaja.”

Työnkuva on muuttunut vuosien varrella melkoisesti ja muuttuu koko ajan. Vaikka video ja interaktiivinen tekeminen ovat tulleet mukaan entistä enemmän, valokuva on mielestäni yksi tärkeimpiä ja hienoimpia visuaalisen kerronnan muotoja”, toteaa Sotshiin seitsemänsiin olympialaisiinsa lähtevä ammattilainen.

Urheilun kuvaamisessa parhaat kuvat syntyvät Kari Kuukan mielestä usein pienistä tapahtumista, ei niinkään isoista kisoista, kuten helposti olettaisi. ”Isoissa tapahtumissa liikkuminen on rajoitettua. Suuri osa kuvista on pakko tehdä pitkillä, 400-800 mm:n linsseillä. Sen sijaan pienissä kisoissa ja harrastusurheilussa on mahdollisuus päästä lähelle ja mielenkiintoisempiin kuvakulmiin.”

Ammatti vaatii kovaa kuntoa

Ammatikseen maailmalla urheilua kuvaava tarvitsee itsekin hyvää kuntoa, sillä työ on oikeasti raskasta. Kari muun muassa hiihtää, ui ja meloo. ”Tietyt liikunnalliset valmiudet ovat myös edellytys, että voi työskennellä tässä ammatissa. Esimerkiksi alppikisoissa ei radalle ole mitään asiaa kuvaamaan, ellei osaa itse hiihtää samassa rinteessä Tanja Poutiaisen kanssa. Ja veden alla kuvatessa auttaa, että on harrastanut sukeltamista.”

Lajituntemus on eduksi mitä tahansa lajia kuvatessa. ”Peruskysymyksiä ovat muun muassa: Mistä liike tulee? Mihin suuntaan se jatkuu? Missä on sen huippukohta ja mihin suuntaan kasvot ovat silloin kääntyneenä? Mistä valo tulee?”

Hyviin kuviin ei ole oikopolkuja

Urheilukuvissa korostuu Karin mu-kaan hyvin voimakkaasti myös kuvien tausta. ”Voisi sanoa, että tausta on ainakin puolet jokaisesta onnistuneesta kuvasta. Tyypillisesti kuvataan suurilla aukoilla, jotta syväterävyys olisi minimaalinen ja nopeilla suljinajoilla, jotta liike pysähtyisi.”

Harrastajakuvaajalle ammattilaisen ohje on selkeä: ”Hyviin kuviin ei ole mitään helppoja, valmiita reseptejä tai oikopolkuja. Valokuvauksen perusasiat, eli suljinajat, aukot ja herkkyydet pitää vain oppia ymmärtämään ja käyttämään oikein.”

Valokuvauksessa on Karin mielestä olennaisinta muistaa, että kuvan ottaa aina ihminen, ei kamera. ”Megapikselien vertailulla ei ole mitään tekemistä hyvän kuvan kanssa. Ajatus on sama kuin vaikkapa juoksussa: Paras voittaa, ei se, jolla on kalleimmat ja muodikkaimmat tossut.”

Tero Pitkämäki keskittyy viimeiseen heittoonsa Lontoon Olympialaisten keihään karsinnassa.

Tanja Poutiainen kohti maalia Levillä.

Usain Bolt ja ylimmääräiset kädet: Jamaika voittaa viestikultaa Daegun MM-kisoissa. Taustalla Yohan Blake.

Blanca Vlasic; yksi Kari Kuukan suosikkiurheilijoista kameran lävitse.